maanantai 15. elokuuta 2011

Etelä-Saksa 3/3

Ja niin jätimme Berchtesgadenin haikeana taaksemme, kun kuudentena matkapäivänä suuntasimme palauttamaan autoa takaisin Garmischiin. Niin kuin usein käy, paluumatka tuntui lyhyemmältä. Ja nyt se myös konkreettisesti oli sitä, useamman tunnin, kun jätti pikkutiet ja pysähdykset pois.
Ennen auton palautusta poikkesimme pikemmin Eibsee-järvellä, joka on Saksan korkeimman vuoren Zugspitzen juurella. Itse vuori oli sen verran pilvessä koko Garmischissa oleilun ajan, että vuorelle meno jäi toiseen kertaan. (hinta kun on 50€ luokkaa, niin olisi mukava nähdäkin sieltä huipulta jotakin). Muuten päivä oli aurinkoinen, jopa niin kirkas että tuntui vaikealta saada hyviä kuvia vuoresta.
Vesi oli niin kirkasta että olisi tehnyt mieli mennä uimaan. Veden lämpötilaa kokeiltuamme tämä mieliteko katosi.



























































Pikavisiitin jälkeen palautimme auton keskustaan ja lähdimme kävelemään kohti Partnachklamm-rotkoa. Matkalla jouduimme pysähtymään (erään pyynnöstä) Garmischin kuuluisalla mäkihyppystadionilla. Itse en jaksanut kiivetä hyppyrimäelle, vaikka kuvien perusteella olisi ehkä kannattanut. No, hyvä että edes toinen meistä meni.


















Partnachklamm oli käymisen arvoinen, viileä ja märkä paikka (varmasti unelma helteisellä ilmalla). Rotkolla käyminen maksoi 3€/hlö joten hintakaan ei ollut päätä huimaava.





















Rotkolla käynnin jälkeen edessä oli pitkä matka rautatieasemalle, josta matka jatkui kohti Müncheniä. Siellä tallustelimme hotellillemme, joka oli noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta.
Huoneessa ei ollut omaa kylpyhuonetta, mutta käytävältä löytyivät suihkut ja vessat. Hinta oli edullinen ja siihen kuului aamupala.

Seuraavana aamuna suuntasimme ensimmäisenä metrolla eläintarhaan, jossa olikin porukkaa oikein jonoksi asti odottamassa eläintarhan aukeamista.
Hinta oli vaivaiset 10€ aikuiselta ja eläintarha oli iso ja monipuolinen, sekä eläimet tuntuivat keskimäärin ihan tyytyväisiltä.











Loppupäivä kului shoppaillessa ja puistossa istuskellessa (skumppapullon kera). Seuraavana aamuna koitti lähtö koti-Suomeen.

Etelä-Saksa 2/3

Vuokra-autolla suunnistimme ensimmäiseksi ihanaan pieneen vuoristokylään Mittenwaldiin, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Garmischista. Aurinko paistoi, emmekä voineet kuin hämmästellä edessä avautuvia mahtavia maisemia.





















Hetken aikaa Mittenwaldissa oleskeltuamme näimme yhdessä matkamuistokojussa ihanan postikortin Lautersee nimisestä järvestä. Matkaa sinne oli noin nelisen kilometriä, joten lähdimme kaupan kautta (eväät mukaan) merkittyä polkua pitkin kohti järveä.
Vaikka lähtiessämme aurinko porotti oikein kunnolla, muuttui sää hieman pilvisemmäksi kävellessämme. Onneksi alkoi sataa vasta lähtiessämme.























Koska järvellä käynnissä kului odotettua kauemmin aikaa, päätimme yöpyä seuraavan yön Mittenwaldissa. Kävimme siis syömässä paikallisessa pizzeriassa ja siitä sitten suoraan nukkumaan.
Aamulla heräsimme varhain jo tutuksi tulleeseen sateen ropinaan ja se aamu osoittautuikin sään puolesta koko reissun huonommaksi. Lähdimme joka tapauksessa ajelemaan kapeita ja mutkaisia alppiteitä kohti määränpäätämme.


















Välillä vettä tuli niin paljon, että hädin tuskin näkyi vuoria ympärillä.




























Matka Berchtesgadeniin tuntui erittäin pitkältä, ja kestikin pysähdyksineen ja mutkitellen lähemmäs kuusi tuntia. Kun vihdoin saavuimme Gasthausillemme Haus Reitebenille, odotti meitä lämmin vastaanotto paikan omistajilta. Majapaikka osoittautuikin reissun parhaaksi. Huone, aamupala ja paikan pitäjät olivat ihan omaa luokkaansa ja hinta oli erittäin edullinen. Voin suositella!


Parvekkeen näköalassakaan ei ollut valittamista.














Hyvin nukutun yön ja runsaan aamupalan jälkeen lähdimme heti matkaan. Nähtävää oli paljon ja aikaa oli aivan liian vähän. Jälkikäteen ajateltuna, Berchtesgadenissa olisi ehdottomasti pitänyt viettää vielä ainakin muutama päivä.
Ensimmäisenä suuntasimme Hinterseelle, jossa päätimme mennä polkuveneilemään huikeisiin maisemisiin.






























































Hinterseeltä jatkoimme matkaa Königssee-järven läheisyyteen, joka tuntuikin olevan aikamoinen turisti-imuri. Järven läheisyydestä nousi Jenner-vuori, jolle pääsi parinkympin maksua vastaan hiihtohissillä ylös asti, ja niin me myös teimme.




Jennerillä käynnin jälkeen jatkui matkamme vuoren juurella olevalle Königssee-järvelle. Hiljalleen lipuvalla sähköaluksella olikin hyvä matkustaa järven halki. Matkalla saimme kuulla järven kuuluisaa kaikua, kapteenin soittaessa trumpettia tietyllä kohtaa vuoristoa. Jäimme paatista St. Bartholomä nimisessä upeassa paikassa.

































Viimeiseksi päätimme vielä suunnata Ramsaun lähellä olevalle Wimbachklamm nimiselle rotkolle. Hinta taisi olla jotakin euron luokkaa ja oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.



Siinä olikin päivän ohjelma, Gasthaus-isäntämme sanoja lainaten, teimme enemmän yhden päivän aikana kun useimmat turistit tekevät kahdessa viikossa. Häntäkin hieman nauratti, mutta minkäs teet kun paikat olivat niin mahtavia ettei millään voinut jättää mitään pois. Vaikka on vaikea uskoa, niin SILTI tuo päivä ei ollut liian kiireinen, eikä tuntunut missään nimessä suorittamiselta. Olen aina tykännyt matkustellessa tehdä paljon kaikkea ja nähdä uusia paikkoja ennemmin kuin vain olla hotellihuoneessa.
...mutta kieltämättä olihan siinä ohjelmaa yhdelle päivälle!

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Etelä-Saksa 1/3

Noniin, eli Saksasta saavuimme jo viikko sitten, mutta töissä oli heti niin kiirettä, että en ole kerennyt tekemään juuri mitään. Kuviakin tuli räpsittyä kahdella kameralla yhteensä lähemmäs 3000, joten niidenkin karsimisessa meni hieman aikaa.
Mutta, matka oli todella onnistunut. Maisemat olivat ihan huikeita, majapaikat siistejä ja mukavia, eikä koko reissulla sattunut muutenkaan mitään ikävää. Kerettiin kauheasti tekemään ja näkemään, ja silti tuntui jäävän riittävästi aikaa joka paikassa oleskeluun. Silti, kaksi viikkoahan tuolla olisi pitänyt viettää viikon sijaan, olisi jäänyt niin paljon enemmän aikaa joka paikkaan. No, pitää mennä joskus uudestaan.

***
Lentomme lähti Helsingistä aamutuimaan, joten lähdimme Tampereelta hyvin aikaisin bussilla. Odottelua kertyi lentokentällä mukavat kolmisen tuntia, mutta pienessä jännityksessä se vierähti kohtuullisen nopeasti. Pian sitä sitten oltiinkin ilmassa ja Suomi jäi taas viikoksi taaksemme.















Lentomme laskeutui pehmeästi Münchenin läheisyydessä olevalle kentälle, josta jatkoimme matkaa metrolla Münchenin päärautatieasemalle. Siinä oli sitten puolisen päivää aikaa tutkiskella päänähtävyyksiä.

















































































Matkamme jatkui samana päivänä junalla kohti Garmisch-Partenkircheniä. Junamatka oli ehkä mukavin ikinä, sillä mitä lähemmäs Garmischia tulimme, sitä enemmän ympärillemme alkoi kohota vuoria. Ensimmäisenä Garmischissa lähdimme kävelemään rinkkojemme kanssa kohti hotelliamme, jonne ei kovin pitkä matka ollut.
























Hotellimme oli ihan mukava ja respassakin puhuttiin kohtuu hyvää englantia. Hotellilta saimme myös kätevän "turisti kortin" (mikälie oikealta nimeltään), jolla sai alennuksia joistakin maksullisista nähtävyyksistä, sekä sai kulkea ilmaiseksi bussilla yöpymisemme ajan.





Ilma oli seuraavana aamuna huonontunut ja ikäviä pilviä laskeutunut vuorien päälle. Päivä oli silti oikein mukava. Kiipesimme lyhyen matkaa Wank nimistä vuorta ylemmäs (huvittava nimi vuorella), että näkisimme kaupungin yli. Ikävä kyllä sään vuoksi ei huvittanut koittaa edes kovin korkealle. Ehkei kuntokaan olisi piisannut.

































 Tämän jälkeen haimme Lidlistä eväät ja etsimme itsellemme rauhallisen piknik paikan. Ja otimme muutamia kuvia.








































Ja siinä vielä muutamia vuorikuvia Garmischista.




































Kolmantena päivänä haimme vuokra-automme Europcarilta, jonne olimme etukäteen tehneet varauksen. Auto ylitti odotuksemme, sillä vuokran hinta ei ollut kovin suuri. Henkilökunta puhui sujuvaa englantia ja auton hakeminen onnistuikin sujuvasti.
Tästä alkoikin sitten automatka mutkaisia vuoriteitä kohti Berchtesgadenin luonnonpuistoa.