perjantai 23. syyskuuta 2016

Uutta harrastusta ja kuulumisia



Hauskaa perjantai-iltaa, täällä ollaan hyvillä fiiliksillä. Viikko on mennyt oikein kivasti ja ensi viikolla häämöttävä Saksan tenttikään ei jaksa enää liikaa stressata. Jonkin verran olen siihen jaksanut panostaa ja ulkoa opetella, nyt viikonloppuna pitää vielä itseään potkia.

On taas unohtunut kirjottelut muutamaksi viikoksi. Pitänyt täälläkin nimittäin hehkuttaa, kun olen löytänyt niin hauskan liikuntaharrastuksen! Alettiin nimittäin ystäväni Leenan kanssa käymään tanssitunneilla tanssimassa Bollywoodia. Vai pitäisikö sanoa "tanssimassa". Vasta on kaksi tuntia takana ja onhan se ainakin omalta osaltani aika kökköä ja helposti tulee mentyä sekaisin. Pointti on ehkä siinä, että ilmapiiri on tuolla niin hyvä, että minua ei ainakaan haittaa yhtään vaikka askeleet menisi väärin tai heilauttaa käsiä hieman eri kohdassa kun muut.



Minähän en ole harrastanut ikinä oikein mitään liikuntaa, sillä jos totta puhutaan en ole vielä tähän ikään mennessä löytänyt liikunnaniloa. Olen kyllä tiedostanut jo pitkään, että tarvitsisin harrastuksen, jossa liikunta ei tunnu olevan se pääasia. Eli juurikin joku joukkueurheilulaji tai sitten tämä tanssi, mikä tuntuu olevan oiva tapa huijata itseään liikkumaan. Fiilis on kyllä todella hyvä ja positiivinen ja odotan jo nyt innolla ensi viikon tuntia.

Mitäs sitten muuta? Koulussa alkaa hommat vähän kasaantua kun ei ole ollut motivaatiota hoitaa hommia ajoissa kuntoon. Noh, sinänsä ei mitään uutta siis silläkään rintamalla. Samalla tyylillä mennään kun viime vuonnakin. Kunhan kaikki tulee hoidettua eikä liikaa tulisi stressattua. Itse asiassa olen aika yllättynyt miten helpolta tämä alku on vaikuttanut, eikä nuo seuraavatkaan kuukaudet kovin stressaavilta/hankalilta vaikuta. Viime vuosi varsinkin jouluun saakka oli minulle niin raskas, että on kyllä tosi ihanaa jos mennään näin rennolla meiningillä. Toisaalta taas vähän harmittaa, kun kovin paljon uutta opittavaa ei tähän kohtaan ole ahdettu ja itse kun mieluiten vähän jotakin oppisinkin kun kouluun vaivautuu raahautumaan.

Tuli viime perjantaina nautiskeltua ihanan rentouttava ilta saunan, Teemun, punaviinin, juustojen ja syksyisillä valoilla vuoratun parvekkeen kera. Oli kyllä tosi ihana ilta.



Mites sitten Roaccutan? 

Reilu kaksi viikkoa siis takana ja kuuri on mennyt ihan jees. Vieläkään ei hirveitä kuivumisia ole naamassa esiintynyt, huulet alkanut vähän enemmän kuivua, mutta mitään järkyttävää ei vielä ole esiintynyt. Muutama jätti finni on ilmestynyt kasvoihin tässä muutaman päivän aikana, mutta muuten tuntuu, että olisi jopa vanhat finnit vähän kuivahtaneet pois. Ainakin siskoni kommentoi, että ihoni näytti jo paremmalta hänen mielestään kun ennen kuurin aloittamista. Tiedä sitten. Edelleen olen henkisesti varautunut siihen, että pahenemisvaihe olisi vielä edessä.

Sivuvaikutuksissa on ollut kaksi aika merkittävää haittaa, mitä pitää ehdottomasti seurailla tässä kuurin alussa. Ensimmäinen on päänsärky, mitä tuntuu esiintyvän päivittäin. Minulla ei yleensä särje päätä juuri yhtään. Tässä kuitenkin on yksi iso sivutekijä, nimittäin hartiani on ihan jumissa.
Onneksi muistin yhtäkkiä, että rakas ystäväni Marjut lähetti minulle kesän alussa lahjakortin Tampereen fysioterapiaan ja päätin sen nyt käyttää. Tuli kyllä todella tarpeeseen ja vielä neljä kertaa olisi edessäkin.
Katson siis hieman, onko tolla hartioiden jumin helpotuksella vaikutusta päänsärkyyn vai ei. Toivottavasti nyt johtuisi vain siitä, eikä tarvitisisi lääkärille soitella ja mahdollisesti kuuria sen takia keskeyttää.

Toinen ikävä oire on se, että minulla on esiintynyt ajoittain aika kovaa närästyspolttelua. Minulla siis on ihan päivittäisessä lääkinnässä reflux-tauti ("närästystauti") ja yleensä olen saanut sen lääkkeillä pidettyä täysin oireettomana. Nyt on kuitenkin alkanut taas ilmetä polttelua ja ylävatsakipuja. Pitää toivoa, että sekin olisi vain tottumattomuutta lääkkeeseen. En ihan vielä siis huolestu, vaan seurailen tilannetta. 

Toiveikkaina ollaan siis, että kaikki jatkuisi hyvin. Aika kuluu niin uskomattoman nopeasti, että ihan kohta olen jo kuukauden sitä syönyt.






tiistai 13. syyskuuta 2016

Roaccutan - Ensimmäinen viikko takana

Joo, luultavasti en tule raportoimaan joka viikko kuulumisia (älkää pelätkö), mutta tämä alku nyt ainakin itseäni kiinnosti kovasti blogeissa, mitä selailin ennen kuurin aloitusta. Suoraan sanottuna ekojen pillereiden ottaminen jännitti ja pelotti yllättävän paljon. Jotenkin se vaihe pelkästä pohdinnasta oli yhtäkkiä johtanutkin siihen, että minulla oli tämä kauan pelkäämäni lääkekuuri kädessä.

Iho tuntuu puskevan vanhoja finnejä pintaan. Niitä mitkä oli juuri saanut rauhoitettua Bionin tuotteilla ennen ihotautilääkärille menoa. En siis oikein tiedä, johtuuko tämä siitä että lopetin Bionin tuotteiden käytön kuurin ajaksi vai oikeasti jo jonkinlaisesta pahenemisvaiheesta, mutta eipä se nyt kauhean kivalle näytä, oli mitä oli. Oikeastaan ei silti mitenkään pahemmalta kun ihoni oli kesällä, mutta olin tässä kuukauden sisään saanut ihoa vähän rauhoitettua, siksi siis hieman harmittaa taas nuo kipeät paukurat naamassa.
Kaiken varalle ajattelin piipahtaa apteekissa huomenna nappaamassa jonkun hellävaraisen putsarin, jos se nyt hieman edes auttaisi tähän pahenemisvaiheeseen. Ihotautilääkäri kyllä sanoi, että ostamallani rasvalla voin naamaani pestä, mutta rasvalla peseminen tuntuu hieman turhalta.

Mitäs sitten sivuvaikutukset tähän asti. Silmiä kuivasi parina alotuspäivänä aika paljon. Jouduin opettelemaan heti alkuunsa miten niitä silmätippoja laitettiinkaan. Minun silmäni ovat yleensä tosi harvoin kuivat, joten tippoja en ole joutunut varmaan ikinä käyttämään. Vielä se ei ole ihan hallussa ja välillä tuntuu että tippoja menee enempi ripsiin ja poskelle kun silmään, mutta eiköhän senkin asian kanssa tässä joudu harjaantumaan.
Nyt taas pariin päivään ei ole silmiä juurikaan kuivannut.

Muuten en ole huomannut oikeastaan mitään. Aluksi pelästyin, että päätäni olisi särkenyt aina lääkkeen nappaamisen aikana (tuoteselosteessa on kiva pikku maininta siitä, miten päätä ei saisi särkeä kuurin aikana koska se voi johtua kallon sisäisen paineen noususta ja siitä pitäisi ilmoittaa heti lääkärille/lopettaa kuuri), mutta en nyt oikein osaa sanoa johtuiko se kuitenkin täysin jumiutuneista hartioistani tai vaikkapa siitä jännityksestä, mitä tämä kaikki minussa aiheuttaa. Jokatapauksessa, pää ei ole enää särkenyt ainakaan muuten kuin ehkä juuri lihasjäykkyyden vuoksi.

Niin ja maha tuntui olevan ihan sekaisin parin ekan päivän aikana. Vaikka lääkäri vakuutteli ettei tämä kuuri pitäisi mahan hyviä bakteereita tappaa, niin kävin silti ostamassa varoiksi maitohappobakteereita apteekista. Tuntuu että se on ainakin rauhoittanut vatsani tilaa tai sitten vain kuvittelen.

Muuten fiilis on hyvä ja toiveikas. Minulle ehkä pahin oli juuri tämä päätös aloittaa ja sitten ihan oikeasti aloittaa, joten olen helpottunut, että on edes se viikko takana. Syön siis ensimmäisen kuukauden vain 20mg/päivässä ja sen jälkeen 40mg/päivässä. Saa nähdä kuinka paljon oireet pahenee kun annos tuplaantuu.

Jatkan ahkerasti huulien ja naaman ja silmänympärysihon rasvailua vaikka vielä ei kuivaakaan. Olen aivan varma, että kohta alkaa kuivaamaan, viimeistään annoksen tuplaantuessa. Kaikki suositteli varautumaan siihen sillä, että aloittaa nyt jo säännöllisen rasvailun ja niin aion myös tehdä.

Hauskaa viikkoa kaikille. Minulla on tänään myös juurihoidon jatkokerta, saapi nähdä miten se sujuu. Ihania juttuja siis edessä. Ei vaan, eiköhän tämä tästä! Laitetaan loppuun vielä motivaatiovalas kaikkia piristämään.





maanantai 12. syyskuuta 2016

Vielä kerran - New York

Viimeistä viedään matkapostauksienkin osalta (jo oli aikakin). Taas jännästi vähän on jääneet näidenkin tekeminen heti kun koulu alkoi. Mutta siis, käytiin testaamassa monien kehumaa Shake Shackia. Tosi ihanalla paikalla ja meille sattui vielä ihana lämmin keli istuskella ja nautiskella ruokaa. Ilmassa oli vähän lähdön fiilistä. Muistan kuinka haikeana katselin noita maisemia ja koitin imeä New Yorkin henkeä viimeiseen saakka. Millään ei olisi halunnut vielä palata kotiin, koko reissu kun oli ollut niin huippu. Liikaa nähtävää ja liian vähän aikaa (ja rahaa).
Oli kyllä hyvä veto laittaa tämä Nyki tähän loman loppuun. Tuttu kohde oli silti sellainen, mitä molemmat kaivattiin näin pitkän reissun loppuun. Mutta vaikka etukäteen niin vähän pelättiin, niin reissu ei tuntunut yhtään raskaalta vaan joka paikassa tuli oltua riittävän kauan ja rentoutua kerkesi hyvin. Ihana reissu. Ihan paras.



























Tällä reissulla piti käydä ihastelemassa Manhattania Brooklynin puolelta pimeällä. Näköala oli ihan huikea. Heti kun metrosta pois päästiin ja hetki käppäiltiin, avautui tämä mahtava näkymä silmien edessä. Oli aika samaa fiilistä kun sillon kun käytiin pimeällä Empire State Buildingista ihastelemassa maisemia viime reissulla.




Sitten olikin kotiin lähdön aika. Tuo viimeinen lento tuntui menevän tosi nopeasti, eihän se ollut kuin viitisen tuntia Islantiin ja sen jälkeen vielä muutama tunti kotiin. Täytyy kyllä sanoa, että onneksi pääsin tällä reissulla eroon minua vaivanneesta pitkien lentojen pelosta. Ei pelota enää. Tuli sen verran pitkiä aikoja istuttua eri koneissa eikä ahdistanut! Jes. Sillä moni paikka missä haluaa käydä on juurikin pitkien lentomatkojen päässä.

Islanti näytti kauniilta. Pitää ehdottomasti joskus sinnekin piipahtaa.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Takaisin punapääksi

Minulla on jo pitkään ollut kova halu tehdä jotakin uutta tukalleni ja värin vaihto tuntui hyvältä vaihtoehdolta piristämään ilmettä. Minulla oli joskus kirkkaan punainen tukka ja tykkäsin siitä silloin kovin, mutta koen ehkä että hieman lämpimämpi ja hillitympi sävy voisi olla enemmän se oma juttu.

Niinpä vedin sitten värinpoiston tummanruskeaan tukkaani hieman jännittäen, mitä tästä tulee. Odotin iltaan saakka, ennen kuin uskaltauduin laittamaan punaisen värin päähän. Kieltämättä vähän jänskätti noin vahvoilla aineilla pelata ilman kampaajan asiantuntemusta, mutta kun ei oikein ollut rahaa mennä kampaajalle tätä projektia suorittamaan. Lopputulokseen olen todella tyytyväinen ja tukka kesti mielestäni tosi hyvin käsittelyn. Latvoja pitäisi vähän käydä pätkimässä, ne kun taisi eniten tästä kärsiä.

Tämä punainen väri on siis vielä vähän punaisempi kun näissä kuvissa, jostakin syystä vain kamerat ei oikein osaa tallentaa todellista sävyä vaan se näyttää tosi monissa kuvissa aina ihan ruskealta. Varsinkin puhelimen kamerasta tulee todella väärän sävystä. Mutta eipä tuo nyt niin haittaa, kunhan on sen sävyinen oikeasti kun halusinkin.

Jännä miten älyttömästi pienikin muutos tukassa voi piristää koko fiilistä. Tällä onkin sitten hyvä lähteä kohti syksyä.




perjantai 9. syyskuuta 2016

Kamala viikko


Pakko tulla kyllä oikein valittamaan tänne, kun on ollut niin kurja viikko. Pari viikkoa sitten menin hammaslääkärin tarkastukseen, missä todettiin seitsemän reikää. Ilmeisesti ihana reflux närästysvaivani on aiheuttanut kariesta ja hampaiden reikiintymistä, koska olen aina pitänyt hyvää huolta hampaistani. Jännän tästäkin tekee se, että olin kevään mittään poikennut hammaslääkärissä kolme kertaa valittamssa eri kohtia suussa ja ikinä ei mukamas mitään ollut. Ja nyt kuitenkin suurin osa reijistä oli juuri niillä kohdilla, mistä valittamassa olin käynyt. Jännää.

Ensimmäiset pari reikää meni ihan kivasti. Sitten viime perjantaina alettiin poraamaan jäätävää reikää alahampaasta takaa. Reikä meni ihan ok enkä tuntenut mitään kipua. Noh, reikä oli niin syvä että lääkäri oli laittanut huomautuksen, että jos hammasta alkaa särkemään niin pitää aloittaa juurihoito. Melkein hetihän se alkoi särkemään ja tiistaina sitten soitin lääkäriin, että nyt kyllä särkee kovasti tuota hammasta. Sain sitten juurihoitoajan keskiviikolle. Menin naama valkoisena vastaanotolle ja pelotti ihan sikana, ei siinä, ensimmäinen juurihoitokerta meni yllättävän hyvin ja kivuttomasti.

Mutta kipu ei loppunutkaan, vaan puudutuksen loputtua hörpätessäni vettä tunsin taas tutun vihlonnan. Jeee eikun soittoa hammaslääkäriin ja taas uutta aikaa tulille. Äsken tulin lääkäristä ja minulle kerrottiin, että tulehdus oli alunalkaen alkanut liian korkeasta paikasta ja ilmeisesti juurihoidossa ei oltu saatu kaikkea tulehtunutta kudosta pois. Eli nyt sitten odotellaan kauhulla ensi viikon tiistaille, että mitenkäs tuo juurihoito jatkuu kun pitäisi se tulehtunut kudos sieltä saada pois.

Harmittaa niin paljon, että melkein itkettää. En käsitä miten voi olla taas niin huono tuuri, että kaikki mikä voi mennä hoidossa pieleen niin menee pieleen. Nyt saan sitten tiistaihin asti kärsiä sekä kivusta, että siitä kauhusta, että puudutus ei välttämättä tehoakaan tulehtuneeseen hampaaseen ja juurihoito pitää silti tehdä. Innolla odotan, täytyy myöntää.

Aknelääkkeitä olen nyt vasta kolme syönyt ja mitään kuivuutta ei vielä ole esiintynyt limakalvoilla tai iholla. Eiköhän sekin kohta ala vaivaamaan.

Taidan koteloitua sohvalle pieneksi mytyksi ja katsoa Greyn Anatomian kymppikautta, jonka ihana ystäväni minulle lainasi. Teemulle, siskolleni ja Mari-Annalle pitääkin erityiskiitos antaa, sillä he ovat tästä viikosta tehneet huomattavasti paremman. Onneksi on ihania läheisiä ihmisiä kun itsellä ei niin hyvin mene.

(eilen tuli illalla käytyä Arboretumissa, ihana auringonlasku < 3 )

torstai 8. syyskuuta 2016

Ja niin alkoi tie kohti parempaa ihoa (Roaccutan)

Jaahas, eilen tuli napsastua ensimmäinen kuumottava pilleri tästä seitsemän kuukauden mittaisesta aknelääkekuuristani. Edelleen on hieman ristiriitaiset fiilikset tämän suhteen, mutta ehkä sellainen suurin pelko on vähän väistynyt. Tulee mitä tulee ja jos sivuoireet tuntuvat kovin pahoilta niin sitten lopetetaan kuuri. Lähinnä siis jos ilmenee jotakin vakavampia sivuvaikutuksia.

Jatkuva jahkailukin oli todella kuluttavaa. Pitäisikö alottaa vai ei. Pitäisikö mennä ihotautilääkärille vai ei. No, ihotautilääkärille sitten maanantaina lopulta marssin ja hänelle tilanteeni oli heti selvä. "Keskivaikea akne" hän määritteli tutkittuaan hetken suurennuslasillaan poskiani. Kieltämättä tuomio hieman kirpasi, sillä olen aina ajatellut akneni olevan enemmänkin vain lievää. Siitä sitten vain reseptiä kainaloon ja verikokeisiin. Raskaustesti ja maksa-arvot pitää testata ennen kuurin aloittamista ja minulla kaikki oli ok.


































Lääkkeen yleisin ja lähes kaikille tuleva sivuvaikutus on limakalvojen ja kasvojen ihon kuivuus. Tähän pyysin lääkäriä kirjoittamaan reseptillä saatavia rasvoja ja silmätippoja. Sen lisäksi apteekista tarttui elintärkeää huulirasvaa sekä Bepanthenia, kosteuttavaa silmänympärysrasvaa sekä tymäkämpää meikkivoidetta.

Koen että tämä alku on varmasti pahin, eli ensimmäiset kolme viikkoa, sillä silloin saattaa alkaa pahenemisvaihe. Minähän olen syönyt vuosi sitten akneeni antibioottikuurin, ja siinäkin muistan olleen pahenemisvaihe heti aluksi. Oltiin juuri silloin ystävien kanssa Dublinissa, kun minun silloinen naaman megakukinta alkoi.
Ihoni on tällä hetkellä ihan ok kunnossa. Siksi siis jännittää hieman tuo paheneminen, jos se vaikka hirveästi tästä huononee. Minun akneni ei siis omasta mielestänikään ole tällä hetkellä mikään kovin paha. Välillä on vaikeita aikoja (kuten juuri häämatkalla oli jeeee) ja suuria hormonifinnejä puskee pitkin poskia ja leukaa ja välillä taas on paljon parempi vaihe. Mutta pointti on siinä, että tämä on niin sitkeä, että vaikka olen kokeillut valehtelematta varmaan kaikkea mitä akneen kokeilla voi, niin mikään ei saa noita ikuisesti poskissa kyteviä finnirykelmiä lähtemään. 


On jotenkin kovin turhauttavaa tapella aknen kanssa enää tämän ikäisenä, minäkin kuitenkin täytän kohta 26vuotta. Siksi siis toivon todella, että tämä kuuri mitä kaikista pelotteluista huolimatta niin moni kehuu pelastaneen ihon ja poistaneen aknen, toimisi myös minulla. Minulla on lähipiirissänikin neljä kyseisen kuurin syönyttä, ja kaikilla heillä on nyt lähes täydellinen iho (muutamaa satunnaista näppyä lukuunottamatta).

Eli meikäläisen seuraavat seitsemän kuukautta tulee luultavasti pitämään sisällään älyttömän määrän rasvailuja ja pitkää pinnaa. Mutta kohti helpompaa ja finnitöntä elämää tässä toivottavasti ollaan menossa. Raportoin jatkossa sivuvaikutuksesta ja naaman kunnon etenemisestä, jos vaikka joku on juuri harkitsemassa lääkkeen aloittamista ja kaipaa taustatietoa. Ainakin itse koin todella hyödyllisiksi kaikki blogit, missä kyseinen bloggaaja oli kuurin syönyt ja siitä raportoinut.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Pirteää sadesäässä

Oli ihan pakko napata kirpparilta mukaan tämä ihana kukkajakku, mitä en kyllä silti ole varma, tuleeko kuinka paljon käytettyä. Vaikka tykkään välillä vähän erikoisista vaatteista niin silti välillä rohkeus lähteä niiden kanssa ulos on yllättävän vaikeaa. Tätä sateista pokemonjahti-iltaa tämä pusakka piristi oikein kivasti! Tykkään myös kovasti tosta läpinäkyvästä sateenvarjosta mikä tuli häitä varten ostettua.




maanantai 5. syyskuuta 2016

Kesää taaksepäin

Tämä kesä on mennyt poikkeuksellisesti, sillä jos ei lasketa häämatkalla räpsittyjä kuvia, niin ei ole kyllä tullut paljon kuvailtua. No okei, tuli loppupeleissä oltua aika pieni aika täällä nauttimassa Suomen kesästä, mutta kuitenkin. Jotakin kuvia oli toki puhelimeen kertynyt ja ajattelin niitä tähän vähän laitella.
Myös häistä on kokonaan laittamatta niitä kunnon kuvia tänne. Pitää sekin tehdä tässä lähiaikoina kun kerkiää. Joten älkää ihmetelkö jos hääpostauksia tulee vielä ensi kuussa, hups.







































Käyttiin Vammalassa anopin ja Eveliinan kanssa marjassa joskus häämatkan jälkeen. Tulipahan pakkanen täyteen mustikkaa ja vadelmaa, mitä ei olekaan tapahtunut varmaan ikinä.

Tuli käytyä Eveliinan kanssa Särkänniemessä. Oli tosi kivaa olla siellä oikeasti koko päivä ja melkein kaikki laitteetkin tuli koluttua. Mitä nyt meikäläinen ei mihinkään pyörivään pysty menemään!




































Leena piti mahtavat juhlat valmistumisen johdosta. Oli ihanaa rentoa olemista, syömistä, ystäviä, koiria, pelailua ja saunomista. Täydellinen kesäpäivä siis.












































Sitten tuli piipahdttua Chilifesteillä Matin ja Sallan kanssa.








































Vaikka motskaroinnit on jääneet suhteellisen vähälle, niin silti ne muutamatkin lenkit mitä ollaan yhdessä keretty tekemään ovat olleet sen arvoisia, että tuli tuo motskari tänne Tampereelle tänä kesänä tuotua. Teemu on kerennyt vähän enemmän käymään keskenään, minulla kun sattui todella monta työviikonloppua putkeen ja sitten lyhyen lomani aikani tulin kipeäksi. Flunssaisena motskarin kyydissä oleminen ei ihan ole niin mukavaa.