"It truly makes the most beautiful music..."

Musiikki on ollut iso osa elämääni... noh sanotaan että kun ala-asteella aloin kuuntelemaan Sonata Arcticaa, niin ainakin siitä asti. Aloin Sonataa kuuntelemaan rakkaan veljeni kautta, joka kyseistä bändiä on alusta asti kuunnellut.
Sonatan kautta aloin löytää uusia bändejä ja metallimusiikin, oli ihanaa kun alkoi kuuntelemaan musiikkia eri syistä mitä sitä ennen. Sitten ei enää kiinnostanut mitä muut kaverit lempibändeistäni olivat mieltä, vaan kuuntelin niitä ihan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että niistä pidin. Useat ystäväni eivät silloin metallimusiikista innostuneetkaan, mutta onneksi myöhemmin siskoni kautta tutustuin kokonaiseen kaveriporukkaan ketkä kaikki kuuntelivat samanlaista musiikkia kuin itsekin. Heidän kanssaan sai vapaasti kuunnella oman tyylisiä biisejä...

Kiinnitän musiikissa usein eniten huomiota laulajaan, hänen ääneensä ja tyyliinsä laulaa. Siksi tuleekin eniten kuunneltua bändejä joissa on mieslaulaja. Jokainenhan kuuntelee bändeissä mitä kuuntelee, tietenkin kokonaisuus ratkaisee, mutta jos soitat kitaraa niin varmasti kiinnittää huomiota enemmän kitaraan kuin sellaiset ketkä kyseistä soitinta eivät soita.

Kuitenkin, en ole enää piiiiitkäään aikaan osannut listata lempibändejäni, saati sitten yhtä lempibändiä. Ajattelin kuitenki yrittää laittaa tähän edes hieman osviittaa siitä, minkä tyyppistä musiikkia sitä tulee kaiket päivät ja bussimatkat kuuneltua :) Tämä lista on ehkä enemmänkin vain tämän hetkinen, mitä on eniten tullut viime aikoina kuuneltua. Ainahan niitä uusia tuttavuuksia tulee ja niistä sitten tulee innostuttua, mutta tässä tämänhetkinen:

Sonata Arctica

Okei, tämä on pakko laittaa ensimmäisenä, vaikka en tosiaan osaa sanoa mitään lemppari bändiä, on tämä bändi se mistä kaikki alkoi ja ehkä merkitsee minulle eniten. Tämä oli lempibändini koko yläasteen ja varmasti jo ala-asteella. Musiikillisesti en ihan kaikista biiseistä pidä, mutta Tony Kakon mahtava lauluääni ja tyyli on jotakin niin ihanaa, että välillä kuuntelen biisejä vain fiilistelläkseni laulajan ääntä. Keikoilla on tullut käytyä monesti. Ne ovat aina olleet erittäin viihdyttäviä ja Tony osaa ottaa yleisön mahtavasti haltuun. On hienoa nähdä miten iso bändi siitä on tullut vuosien mittaan, minulle kun se on jotenkin henkilökohtaisesti niin tärkeä.

***
Sitten onkin vaikea jatkaa listaa.... mutta sanotaan vaikka seuraavaksi bändi jota on tullut viimeisen kuukauden kuunneltua ihan älyttömästi, eli:

Before The Dawn

Taas voi sanoa että varsinkin cleanilaulaja on ihan mahtava. Tykkään ihan hirveästi hänen lauluäänestään. Bändin biisit on sopivan raskaita ja silti jotenkin todella tarttuvia. Tykkään ihan hirveästi, varsinkin kolmesta viimeisemmästä levystä. Hieman lisää balladeita kaipaisin, mutta saa nähdä mitä tulevan pitää.

***

Raised Fist

Tämä erikoisesti laulava laulaja on tämän bändin ydin. On mahtavaa miten hyviltä yksinkertaisetkin biisit kuulostavat kun ne laulaa tietyllä tyylillä. Erittäin hyvä bändi kaikenlaisten tunteiden purkamiseen, oli se sitten ärtymystä tai onnea.
***

Rise Against

Kaikista en kyllä jaksa kirjoittaa pitkää perustelua... Varmaan... vuosi sitten tuli tutustuttua tarkemmin tähän bändiin. Todella tarttuvia biisejä ja taas kerran, laulajalla on hyvä ääni :D

***

Eluveitie

Tämäntyyppinen folkkimetalli uppoaa minuun myös erittäin lujasti. Kuuntelen myös paljon kaikenlaista soundtrack musiikkia, joten tykkään musiikista jossa on paljon erilaisia soittimia. Varsinkin viulun soinnista pidän erityisesti. Eluveitiessä yhdistyy ihanasti rakkauteni metallimusiikkiin ja folkkimusiikkiin. Erittäin hyviä biisejä ja aivan mahtava oli livenä Nummirockissa kesällä.

***

Flogging Molly

Hyvänä jatkumona edelliselle bändille, vaikka tämä ei metallia olekaan. Flogging Molly on erittäin hyväntuulista ja jollakin tavalla vaan niin minun tyyppistä musiikkia. Se on sellaista mitä kuunnellaan kun on hyvällä tuulella tai pitäisi saada itsensä hyvälle tuulelle. Se on letkeän leppoisaa ja iloista. Juuri sellaista mistä tulee mieleen vihreät vuoret ja pienet irlantilaiset pubit. Keikat ovat olleet aivan mahtavia, ne kaksi mitä olen nähnyt. Ihmiset ovat ihan meiningissä ja tanssivat biisien mukana ja tunnelma on kaikin puolin iloinen. Suosittelen kaikkia antamaan Flogging Mollylle mahdollisuuden :) En takaa että kaikki tästä tykkäävät, mutta itse rakastan.

***

In Flames

Mahtava bändi mahtavilla biiseillä varusteltuna. Tätäkin tullut kuuneltua jo monen monta vuotta... tai noh, ehkä nelisen vuotta... tai viisi. Kuitenkin. Tykkään sekä uudemmasta että vanhemmasta tuotannosta. Myös tullut katseltua monta kertaa keikoilla.

***

Killswitch Engage

Tätä bändiä en ole ehkä hetkeen voinut lukea lämpi bändeihini, mutta halusin listata sen tähän sillä tykkäsin tästä muutama vuosi sitten ihan hirveästi. Edelleenkin tietenkin samat biisit iskevät kun silloinkin, mutta muuten ei ole vain tullut kuunneltua pitkään aikaan. Laulaja on tässäkin bändissä mieleinen.

***

Avenged Sevenfold

Taas kerran, mahtava laulaja. Bändin tyyli on myös mielenkiintoinen ja biisit erilaisia. Uusin levy on myös todella hyvä. Tykkään!

***

Nightwish

Aloin kuuntelemaan tätä bändiä itse asiassa jo ennen Sonataa. Tykkäsin Nightwishistä enemmän silloin kun Tarja lauleskeli bändissä, en oikein pidä uuden laulajan äänestä ja laulutavasta. Mutta hienoja biisejähän se Holopainen tekee, ei voi muuta sanoa.

***

Sonic Syndicate

Eri bändejä tulee silti kuunneltua ihan hirveästi, en vain oikein osaa listata niitä tähän jos kuitenkin kuuntelee joiltakin bändeiltä vain niitä itselleen mieluisempi biisejä. Varmasti tästäkin unohdin jonkun tärkeän, mutta eipä tuo niin vakavaa kai ole. Joka tapauksessa, musiikilla on iso osa elämässäni ja se on auttanut minua monissa tilanteissa ajatusten ja murheiden suodattajana ja jakajana. Yhdistän myös tiettyjä biisejä tiettyihin muistoihin, paikkoihin ja tunnetiloihin riippuen siitä missä niitä on kuunnellut ja miltä silloin on tuntunut. Se on jännä ilmiö, vaikka biisi ei olisi lähelläkään surullista, niin jos on sattunut kuuntelemaan sitä surullisessa mielentilassa, jää siitä helposti assosiaatio kyseiseen tunnetilaan.
Metallimusiikin lisäksi kuuntelen myös ihan random biisejä, mitä kuulen esimerkiksi tv-sarjoissa taustalla. Niissä on yleensä hyviä rauhallisia biisejä joita on kiva kuunella kun haluaa rauhassa miettiä asioita...
Tässä muutamia esimerkkejä mahtavista soundtrack musiikeista: (loistavat leffat myös)

Halloween

Vihdoin eilen illalla vietimme kauan odotettuja Halloween bileitämme, jossa tietenkin oli koko porukalla pukupakko. Oli todella mahtava ilta kaikin puolin. Asut oli onnistuneita ja ihanaa kun kaikki olivat jaksaneet panostaa edes sen verran että jonkin naamiaisasun laittoivat päällensä. 

On niin parasta viettää aikaa hyvässä kaveriporukassa, ja mukavaa että tietynlaista leikkimielisyyttä löytyy.

Oma asuni oli Zorro. Keksein idean Amelie-elokuvasta. Ehkei ollut kovin Halloweenimainen ja pelottava, mutta meillä on ollut jo neljät Halloween bileet, joten alkaa nuo pelottavat ideat loppumaan jossain kohtaa :D Yllättävän paljon löytyi itseltäni pukuun sopivaa asustetta ja muuta, ei tarvinnut ostaa kuin hattu, naamio ja miekka :)

Sitten itse bileisiin. Meillä oli kaikkien määrä tuoda jotakin rekvisiittaa juhliin, ei sitten tarvinnut "emännän ja isännän" kaikkea lavastamista tehdä. Itse toin Halloween aiheisia ilmapalloja, jotka kuitenki olivat aikaslailla herkkiä poksahtelemaan. Hmmm...

Booli oli yllättävänkin hyvää siihen nähden ettei siinä kovin kummosia aineita ollut. Hauskan jääkäsi idean löysimme netistä, harmi vaan että se suli kovin nopeasti booliin ja sormet katkesivat :D

Siinä koko poppoo asuineen.

 Hmmmm.....

Että sellaset pirskeet tälläkertaa. Ihan parhautta <3

Etelä-Saksa 3/3

Ja niin jätimme Berchtesgadenin haikeana taaksemme, kun kuudentena matkapäivänä suuntasimme palauttamaan autoa takaisin Garmischiin. Niin kuin usein käy, paluumatka tuntui lyhyemmältä. Ja nyt se myös konkreettisesti oli sitä, useamman tunnin, kun jätti pikkutiet ja pysähdykset pois.
Ennen auton palautusta poikkesimme pikemmin Eibsee-järvellä, joka on Saksan korkeimman vuoren Zugspitzen juurella. Itse vuori oli sen verran pilvessä koko Garmischissa oleilun ajan, että vuorelle meno jäi toiseen kertaan. (hinta kun on 50€ luokkaa, niin olisi mukava nähdäkin sieltä huipulta jotakin). Muuten päivä oli aurinkoinen, jopa niin kirkas että tuntui vaikealta saada hyviä kuvia vuoresta.
Vesi oli niin kirkasta että olisi tehnyt mieli mennä uimaan. Veden lämpötilaa kokeiltuamme tämä mieliteko katosi.

Pikavisiitin jälkeen palautimme auton keskustaan ja lähdimme kävelemään kohti Partnachklamm-rotkoa. Matkalla jouduimme pysähtymään (erään pyynnöstä) Garmischin kuuluisalla mäkihyppystadionilla. Itse en jaksanut kiivetä hyppyrimäelle, vaikka kuvien perusteella olisi ehkä kannattanut. No, hyvä että edes toinen meistä meni.

Partnachklamm oli käymisen arvoinen, viileä ja märkä paikka (varmasti unelma helteisellä ilmalla). Rotkolla käyminen maksoi 3€/hlö joten hintakaan ei ollut päätä huimaava.

Rotkolla käynnin jälkeen edessä oli pitkä matka rautatieasemalle, josta matka jatkui kohti Müncheniä. Siellä tallustelimme hotellillemme, joka oli noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta.
Huoneessa ei ollut omaa kylpyhuonetta, mutta käytävältä löytyivät suihkut ja vessat. Hinta oli edullinen ja siihen kuului aamupala.

Seuraavana aamuna suuntasimme ensimmäisenä metrolla eläintarhaan, jossa olikin porukkaa oikein jonoksi asti odottamassa eläintarhan aukeamista.
Hinta oli vaivaiset 10€ aikuiselta ja eläintarha oli iso ja monipuolinen, sekä eläimet tuntuivat keskimäärin ihan tyytyväisiltä.

Loppupäivä kului shoppaillessa ja puistossa istuskellessa (skumppapullon kera). Seuraavana aamuna koitti lähtö koti-Suomeen.

Etelä-Saksa 2/3

Vuokra-autolla suunnistimme ensimmäiseksi ihanaan pieneen vuoristokylään Mittenwaldiin, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Garmischista. Aurinko paistoi, emmekä voineet kuin hämmästellä edessä avautuvia mahtavia maisemia.

Hetken aikaa Mittenwaldissa oleskeltuamme näimme yhdessä matkamuistokojussa ihanan postikortin Lautersee nimisestä järvestä. Matkaa sinne oli noin nelisen kilometriä, joten lähdimme kaupan kautta (eväät mukaan) merkittyä polkua pitkin kohti järveä.
Vaikka lähtiessämme aurinko porotti oikein kunnolla, muuttui sää hieman pilvisemmäksi kävellessämme. Onneksi alkoi sataa vasta lähtiessämme.

Koska järvellä käynnissä kului odotettua kauemmin aikaa, päätimme yöpyä seuraavan yön Mittenwaldissa. Kävimme siis syömässä paikallisessa pizzeriassa ja siitä sitten suoraan nukkumaan.
Aamulla heräsimme varhain jo tutuksi tulleeseen sateen ropinaan ja se aamu osoittautuikin sään puolesta koko reissun huonommaksi. Lähdimme joka tapauksessa ajelemaan kapeita ja mutkaisia alppiteitä kohti määränpäätämme.

Välillä vettä tuli niin paljon, että hädin tuskin näkyi vuoria ympärillä.

Matka Berchtesgadeniin tuntui erittäin pitkältä, ja kestikin pysähdyksineen ja mutkitellen lähemmäs kuusi tuntia. Kun vihdoin saavuimme Gasthausillemme Haus Reitebenille, odotti meitä lämmin vastaanotto paikan omistajilta. Majapaikka osoittautuikin reissun parhaaksi. Huone, aamupala ja paikan pitäjät olivat ihan omaa luokkaansa ja hinta oli erittäin edullinen. Voin suositella!

Parvekkeen näköalassakaan ei ollut valittamista.

Hyvin nukutun yön ja runsaan aamupalan jälkeen lähdimme heti matkaan. Nähtävää oli paljon ja aikaa oli aivan liian vähän. Jälkikäteen ajateltuna, Berchtesgadenissa olisi ehdottomasti pitänyt viettää vielä ainakin muutama päivä.
Ensimmäisenä suuntasimme Hinterseelle, jossa päätimme mennä polkuveneilemään huikeisiin maisemisiin.

Hinterseeltä jatkoimme matkaa Königssee-järven läheisyyteen, joka tuntuikin olevan aikamoinen turisti-imuri. Järven läheisyydestä nousi Jenner-vuori, jolle pääsi parinkympin maksua vastaan hiihtohissillä ylös asti, ja niin me myös teimme.

Jennerillä käynnin jälkeen jatkui matkamme vuoren juurella olevalle Königssee-järvelle. Hiljalleen lipuvalla sähköaluksella olikin hyvä matkustaa järven halki. Matkalla saimme kuulla järven kuuluisaa kaikua, kapteenin soittaessa trumpettia tietyllä kohtaa vuoristoa. Jäimme paatista St. Bartholomä nimisessä upeassa paikassa.

Viimeiseksi päätimme vielä suunnata Ramsaun lähellä olevalle Wimbachklamm nimiselle rotkolle. Hinta taisi olla jotakin euron luokkaa ja oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Siinä olikin päivän ohjelma, Gasthaus-isäntämme sanoja lainaten, teimme enemmän yhden päivän aikana kun useimmat turistit tekevät kahdessa viikossa. Häntäkin hieman nauratti, mutta minkäs teet kun paikat olivat niin mahtavia ettei millään voinut jättää mitään pois. Vaikka on vaikea uskoa, niin SILTI tuo päivä ei ollut liian kiireinen, eikä tuntunut missään nimessä suorittamiselta. Olen aina tykännyt matkustellessa tehdä paljon kaikkea ja nähdä uusia paikkoja ennemmin kuin vain olla hotellihuoneessa.
...mutta kieltämättä olihan siinä ohjelmaa yhdelle päivälle!