Minua niin harmitti kun kirppiksellä eteen osuneet ihanat täydelliset mustat revityt farkut osoittautuivat liian pieneksi eivätkä ne menneet jalkaan millään. Turhautuneena kotiin palatessani aloin selata netin ihmeellistä maailmaa ja muutaman opetusvideon ja blogin postauksen avittamana tein kun teinkin itse omat revityt farkut. Kärsivällisyydellä tuloksesta olisi voinut tulla vieläkin parempi, mutta minulla on keskimäärin aika pieni kärsivällisyyskynnys... joten.
Eli mitäs niihin tarvitaan; sakset, neula ja mattopuukko/puukko.
Eli ensin kannattaa housujen lahje taittaa lahkeen keskeltä niin että siihen saa tehtyä helposti kaistaleita saksilla.
Tämän jälkeen otetaan joko neula tai pinsetit ja aletaan nypsyttämään lankoja näistä kaistaleista, joka aiheuttaa kulumakohtia ja hieman epätasaisempaa repeämää. Itse koin neulalla lankojen poimimisen helpommaksi kuin pinseteillä.
Jos vielä haluaa tehdä "kulumia" housuun, otetaan esiin mattopuukko tai puukko ja vedetään kevyitä viiltoja halutulle kohdalle vaaka ja pysty suunnassa. Tämä operaatio kannattaa tehdä hyvällä alustalla ettei lattiiaan tule naarmuja vaikka vain päällikerrosta rikotaankin. Mitä tiheempään sen helpommin kangas näyttää kuluneemmalta. Tämän jälkeen olen vielä saksilla tai terällä hangannut kohtaa niin että se kevyesti repeytyy sieltä täältä.
Itse laitoin revittyjen housujen alle vielä pitsilegginsit koristeeksi. Tuli ihan kivan näköiset :) Aloitinkin samantien saman projektin vanhojen, valkoisten farkkujeni kanssa.
Siinä vielä muutama kuva päivän asuta. Toppi löytyi joku päivä kirpulta muutamalla eurolla.
Olen menossa tänään iltavuoroon, ja olen siitä syystä piristänyt itseäni erittäin pitkällä kahvihetkellä näin aamutuimaan. Jaksoin jopa tehdä itselleni mannapuuroa. Aamu on kulunut Frendejä tuijotellen ja hieman kämppää siivoten. Iltavuoroon meneminen hieman masentaa kun ei taas muuta kerkeä tänään tekeminen, joten ajattelin jakaa täällä kanssanne muutaman minua piristävän asian...
Tällä hetkellä minua piristävät asiat:
* Ihanat alati voimistuvat värit puissa
* Syksy yleensä, varsinkin jos ilmat hieman paranisivat
* Tulevan Pariisin reissun odotteleminen ja suunnitteleminen
* Kohta alkava, lähes pari kuukautta kestävä jakso pelkkää ihanaa aamuvuoroa ja viikonloppu vapaita !
* Ystävien näkeminen (ja vielä kun kerkeisi niitä useimmin näkemään)
* Muutama ihana uusi syksyinen huivini
* Tuleva parturi jolla ajattelin piristää päätäni
* Ja tietenkin jokaista päivääni piristävä Teemuni
Välillä sen tietenkin itsekin huomaa, että aina ei voi olla iloinen eikä positiivinen. Mutta jollakin tavalla sillä, että tietää omalla iloisella asenteellaan piristävän kanssaeläjienkin päivää, pistää ainakin minut jatkamaan samaan malliin. Olen usein kun ei mitenkään jaksaisi kiinnostaa lähteä töihin, niin lähtenyt suu mutrussa ja jokaista tuntia silmällä pitäen töihin... yleensä niistä päivistä ei ole tullut oikein hyviä. Jos taas ottaa heti aamusta sellaisen asenteen että kyllä tämä vielä tästä... niin yleensä positiivisen energian huomaa asiakkaatkin, josta saa usein positiivista palautetta, josta taas tulee parempi mieli ja päiväkin paranee.
Tänään onkin viiminen iltavuoro hetkeen, sillä ensi viikosta eteenpäin minulla alkaa pitkä pätkä aamuvuoroa. Ihanan vapauttavaa, sillä tämäkin iltavuoro viikko on ollut oman työn ulkopuolisen elämän kannalta erittäin köyhää. Illalla kun kotiin on tullut niin on ollut niin väsy ettei paljon ole jaksanut mitään tehdä, ja aamut minulla menee yleensä kohtuu pitkään nukkuessa ja yksin kotona pyöriessä. Teemu kun jokatapauksessa on aamut töissä. Joten ehdottomasti tykkään enemmän aamuvuoroista!
Vaikka ajattelin tämän postauksen lähinnä pelkästään piristävänä, niin on pakko laittaa loppuun jotakin vähän vähemmän piristävää...
(Sataa sataa ropisee... ja jne. Missä on se ihana syksy mitä tässä odotellaan. Aurinkoa, värejä, ihanan kirpeitä aamuja auringon noustessa... Taitaapa tulla tästä syksystä samanlainen kun kesästäkin. Sateinen ja kylmä.)
Loppuun vielä kaksi mahtavaa biisiä mahtavalta bändiltä
Tämä pitkän tukan kasvattaminen on välillä todella turhauttavaa. En oikein tiedä että mikä olisi se paras tapa... pitäisikö kasvattaa aina muutama kuukausi ja taas mennä pätkimään latvoja ja taas pinnistää muutama sentti ja taas parturiin... sitä ainakin useasti parturit ovat minulle suosittelleet. Itse koen sen ehkä hieman turhauttavana ja hitaana tapana. Toisaalta onhan sellainen huonokuntoinen latva kamalan näköinen... en tiedä sitten auttaisiko pelkästään jos vain käyttäisi tyyriimpiä kampaamohoitoaineita ja yrittäisi niillä pitää hiuksen suht kunnossa ja kävisi sillon tällöin pahimmat kuivat latvat leikkauttamassa.
(Voi kun välillä on niin ikävä tuota ihanaa punaisen sävyä)
Ajattelin ottaa kokeiluun tälläisen CWC-pesun, mikä on ihan uusi juttu minulle. Siinä laitetaan ensin tukkaan hoitoaine (joko kuivaan jolloin tukka huuhdellaan kevyesti ennen shamppoota, tai sitten pyyhekuiviin ennen shamppoota) ja annetaan vaikuttaa ja siihen päälle hierotaan shamppoo ja pesun jälkeen vielä normaalisti hoitoaine. Kuulostaa ihan hyvältä systeemiltä, ja minunkin tukkakun tuntuu takkuuntuvan ihan hirveästi aina pesun yhteydessä. Pitää kertoa täällä tuloksia sitten kokeilujen jälkeen...
Tekisi hirveästi mieli myös muuttaa tukkaväriä taas... harmittaa vaan
kun nuo parturit ei oikein tunnu ymmärtävän mitä haen, pitäisi löytää
jostakin mallikuva että ymmärtäisi paremmin. En alunperin olisi halunnut
ihan koko päätä täyteen raitoja, enempikin vain muutama sinne tänne
korostamaan... Mutta enpä ilmeisesti tajunnut asiaa tarpeeksi hyvin
parturille selittää..
Noh, suunnitelmissa on muutamaa astetta tummempi
ruskean sävy ja muutama raita. Eli jonkinlainen välimuoto nykyistä ja edellistä. En haluaisi mustaa tukkaa, mutta jonkinlaisen tumman, mutta lämpimän ruskean sävyn. Saa nähdä saanko haluamaani sävyä ikinä aikaan. Muutaman raidan haluan jokatapauksessa kiharoita korostamaan. Kumpi teistä on parempi minulla, tuo tummempi sävy vai tämä vaaleampi?
Varasinkin nyt värjäys ajan ensikuun alkuun, saapi nähdä sitten että mitä tulee ! Pitää jostakin etsiä mallikuva sitä ennen niin ehkä sitten osaa selittää paremmin mitä hakee.
Niin ja loppuun vielä, onko muita tukan ahkeria kasvattajia, mikä on ollut paras keino ?
En todellakaan voi sanoa tietäväni yhtään mitään muodista jos näin
suoraan sanotaan. Minua ei ole kiinnostanut oikeastaan ikinä miten
pitäisi pukeutua, sillä paljon mielummin pukeudun niinkuin itsestä
tuntuu. Olisi ihana osata yhdistellä vaatteita rohkeasti enemmän, mutta
kun vaatekaappi pursuaa (minulla on taas aivan liian pieni vaatekaappi tai aivan liikaa vaatteita) erilaisia vaatteita, iskee usein laiskuus ja
valitsee sen päällimmäisen mukavan ja tylsän kokonaisuuden. Sillä olen myös kovin
mukavuuden haluinen.
Aloin tässä mietiskelemään omaa tyyliäni ja sitä miten se on muuttunut hyvin paljon viimeisen viiden vuoden aikana. Ennen käytin lähinnä pelkästään farkkuja ja joitakin perus toppeja. Jossakin kohtaa rakkaan ystäväni Marjutin ja ensimmäisen blogin mitä aloin seuraamaan (Nelliinan Vaatehuone) innoittamana rakastuin mekkoihin. Ennen sitä en varmaan ikinä pistänyt mekkoa päälle muuta kuin juhliin. Oli jotenkin ihanan piristävää tajuta, että ihan hyvin voi pistää pirteän ja muhkean mekon päälle kun lähtee kauppaan tai kahville ystävän kanssa.
Kukkakuosi tuli jossakin samoissa kohtiin kuvioihin, tosin siitä en osaa sanoa että mistä siihen sain innostuksen. Ehkä vain rakastuin siihen, ja se rakkaus on kestänyt niin kuin ostoksista ja asuista huomaa.
...Ja vaatekaapista. ..Ja Teemun hienovaraisista huomautuksista; "Eikö sinulla ole tuollainen samanlainen jo".
Ihanaan Karoliinaan tutustuessani innostuin hänen kauttaan ensimmäistä kertaa hameista, joita en ennen ollut juurikaan ikinä käyttänyt. Vieläkin pidän ehkä hameita enimmäkseen hieman kylmempinä aikoina, jolloin on pidettävä nahkatakkia/takkia. Sieltä alta pilkistävä hamonen piristää jotenkin asua mielestäni enemmän kuin pelkät farkut. Kesäsin tykkään käyttää eniten mekkoja, mutta nytkin syksyä kohti mennessä olen innostunut enemmän farkuista ja nyt tästä uudesta kiinnostuksen kohteestani, eli kivoista värikkäistä villapaidoista. Tässä pikkuhiljaa alan niitäkin kaappiini haalimaan.
Bilevaatteina pidän edelleen ehdottomana ykkösenä mekkoja. En osaa
jotenkin lähteä laittautuneena farkut jalassa baariin, vaikka olisikin
joku kiva toppi minkä voisi laittaa... Tottumus kysymys varmaankin.
Välillä
tykkään myös rokimmasta asukokonaisuudesta, ja tavallaan harmittaakin
että viime vuosina se tyyli on jäänyt hieman vähemmälle. Välillä tulee
noihin kaveriporukkamme tumuihin laitettua jotakin teemaan sopivaa
rokahtavampaa, joka on mukavaa vaihtelua.
Yhteenveto: minun tyylini vaihtelee oikeastaan mielialan ja laiskuusasteen ja vaatekaapin siisteystilanteen (vuodenajan) mukaan. Tykkään siitä että omistan monipuolisesti laidasta laitaan vaatteita, ja voi sitten pukeutua sellaiseen mistä itsestä tuntuu. (Tulipas iso kasa punatukkakuvia tähän postaukseen)
Olen innostunut syksystä yhtäkkiä.. tai ehkä olisin vielä enemmän jos lähes joka päivä ei sataisi vettä tai olisi muuten vain harmaata. Kuitenkin, tekee hirveästi mieli löytää uusia ihania värikkäitä neuleita, sillä en omista niitä juurikaan. Olen aina ollut enemmän toppi/mekko ihminen kun pitkähihaisten ystävä. Syksyn tehdessä tuloaan on silti pakko yrittää repiä innostusta myös värikkäistä neuleista.
Ja huiveita. Siinä on toinen mitä rakastan, ja siksi tulikin hankittua kaksi ihanaa uutta huivia Onlystä toissa päivänä. Olen ihan innoissani kun löytyi pitkästä aikaa jotain mistä todella tykkään, vaikkakin vain huiveja.
Hinta taisi olla noin 16e
Ja tämän huivin hinta jotakin 13e luokkaa (en muista takkaan :D)
Tokmannilta löysin itseninäköisen kukkaneuletakin ja tänään pika kirppukierrokselta tarttui mukaan tuo pitkä punertava neule. Neuletakin hinta oli parikymppiä ja neuleen kaksi euroa :D
Pitäisi varata aika parturiin, en ole vain vielä löytänyt Tampereelta hyvää parturia. Ei edellisissäkää, ainakaan kaikissa, ole ollut mitään vikaa... mutta silti täydellistä yhteisymmärrystä ei ole vielä syntynyt. Jotenkin vaikka kuinka on selittänyt minkä tyyppistä haluaisi, niin ihan mieleistä ei ole tullut. Kaipaisin ehkä pikkuisen tummempaa sävyä, vaikka osan raidoista haluan silti pitää. Pitää ottaa työn alle tässä lähiaikoina.
Helou rakkaat lukijat, on ollut ihan mahtava aurinkoinen päivä. Harmi vain että eilisten humputusten vuoksi tuli nukuttua yli puolen päivän ja muutenkin olo on ollut koko päivän hieman nuupahtanut. Eilinen ilta meni todella hyvin, ystäväni Jonna tuli tännepäin vanhasta kotikaupungistani ja oli kyllä mahtava ilta. Saatiin rauhassa jutella, kätiin saunassa, laittauduttiin ja aloiteltiin hiljakseen. Ystäviä on aina niin mukava nähdä, on harmillista miten vähän niitä tulee silti nähtyä.
Joka tapauksessa, ihana syksykeli pakotte meidät jättämään ihanan sohvamme ja kömpimään ulos raikkaaseen ilmaan ihastelemaan syksyistä väriloistoa.
Tämä on se aika vuodesta jolloin tulee kuvailtua ihan hirveästi, sillä rakastan kuvata värikkäitä syksyisiä lehtiä. On jotenkin niin kauniita nuo suuret vaahterat jotka liukuvärjäytyvät keltaisesta punaiseen.
Minulle iski yllättäen hirveä hinku päästä Pariisiin, vaikka en ole ennen kyseisestä kauniista kaupungista niinkään innostunut. Kova polte nähdä varsinkin Eiffel-torni oli niin suuri että aloin tuossa jo Itävallan reissun jälkeen tuijottelemaan lentojen hintoja. Joten lokakuun viimeiset päivät ovat sitten varattu pieneen kolmen päivän mittaiseen Pariisin reissuun! :)
Sopivasti satuttiin matkaa miettimään kun Norwegianilla alkoi ale-lennot ja Pariisiin pääsi reilulla 30e suunta.
Matkapäiviksi valitsimme arkipäivät, monesta syystä. Ensimmäinen oli lentojen ajankohdat ja hinnat olivat kaikkein halvimmat juuri ma-ke. Lennot menivät niin hyvin että se oli maanantaina jo todella aikaisin Pariisissa ja keskiviikkona lähteekin sitten jo päivällä takaisin Suomeen. Kolme päivää oli helppo saada töistäkin vapaata molempien.
Lisäksi kun kyse on näin lyhyestä reissusta, on hyvä jos kaikki kaupat olisivat normaalisti auki. Ja turistien määrä saattaa olla pikkuisen pienempi kun vaikka lauantaina aikaa viettäessä.
Olen kyllä ihan uskomattoman innoissani tästä pienestä reissusta. Tuleva talvi masentaa jollakin tapaa erityisen paljon, ja pieni reissaaminen ennen sitä piristää hirveästi. Saa nähdä millainen Pariisi on noin loppu syksystä, mutta varmasti kaunis kaupunki on mihin vuoden aikaan tahansa.
Ainoa mikä hieman meitä jännittää on ettei tuo Ranksa oikein taivu kummaltakaan. Minä olen joskus koulussa yhden kurssin Ranskaa lukenut ja voin rehellisesti myöntää että tuosta kurssista ei jäänyt juurikaan mitään mieleen. Mutta uskon ja toivon että Ranskassa varmasti pärjää Englannilla, ja jossei muuten niin elekielellä. Olen kuullut että siellä päin ollaan hieman ylpeitä eikä mielellään asioida turistin kanssa Englanniksi, mutta on sitä selvitty täysin Saksaa puhuvasta hotellin henkilökunnastakin. Miksei sitten tuollakin
Jos jollakin tulee mieleen hyviä vinkkejä reissuun niin olisin kiitollinen :) Aikaa ei ole paljoa, mutta aina kiinnostaa hyvä ravintola tai kahvila tai paikka josta ei lue turisti oppaissa.
Vielä loppuun pieni pätkä Sinkkuelämää sarjasta kun Carrie kirkuu Eiffel-tornin nähdessään, tuli niin samaistunut olo. Voin kuvitella olevani itse samalainen :)
Tänään oli toinen vapaapäiväni ja lähdettiin Teemun kanssa Hämeenlinnaan poikkeamaan pienelle päiväreissulle. Piti alunperin hieman shoppailla ja kirppuilla, mutta kun päästiin keskustaan kirput oli kiinni ja niin tuntui olevan suurinosa kaupoistakin. Vaikka kello oli vasta kolme.
Ensimmäisenä Hämeenlinnaan saavuttuamme, käytiin aulangon näkötornilla piipahtamassa. Paikka olikin ihan kiva, varsinkin kun jostakin syystä oli ilmestynyt jo muutamia värikkäitä lehtiä puiden sekaan.