Kauneutta Suomessa

Päätettiin piipahtaa kotipaikkakunnalla äitin, Juhan, Mariannen ja Teemun kanssa muutama viikko taaksepäin. Minulla oli vapaapäivä, niin pääsi vähän aikaisemmin liikkeelle. Nyt kun tuli viime otettua pyörä ajoon, niin päätettiin Teemun kanssa siirtyä mielummin kaksipyöräisellä. Ilma oli tosi tuulinen, mikä teki ajosta hieman epävakaan, mutta silti oli ihana pitkästä aikaa moottoripyöräillä. Tietenkin minä siis vain kyydissä.

Oli kiva piipahtaa tutuissa maisemissa, tulee niin harvoin käytyä. Ja tottakai äitiä ja Juhaa oli ihana nähdä pitkästä aikaa! Mariannen kanssa nyt nähdäänkin harvasen päivä :D

Havaiji - Lanikai Beach = paratiisi

Maui oli kyllä ikävä jättää taakse, kun siirryttiin saarelta toiselle. Jälkikäteen muutama päivä olisi vielä voinut jättää Mauin rauhaan, mutta toisaalta oli tosi hyvä, että käytiin myös Oahulla. Siellä oli nimittäin kaunein ranta, mitä olen ikinä nähnyt. Siitä tiesinkin etukäteen ja se oli yksi syy, miksi halusin Oahulla poiketa.

Lanikai beach oli kyllä juuri niin kaunis ja värikäs, kun mitä kuvista olin etukäteen ihastellut. Aina kun nuo kuvat eivät ihan vastaa todellisuutta, mutta tässä tapauksessa näin oli.

Päästiin Waikikista kätevästi bussilla paikan päälle, pienellä kävelyllä tosin. Sen verran toisella puolella saarta se oli, että bussissa jouduttiin melkein tunti istuskelemaan. Toisaalta taas se Waikikin alue oli niin turistirysä ja niin täynnä liian korkeita taloja, että lähdettiin ihan mielellään takaisin luonnon rauhaan.

Mutta Lanikaita tosiaan odotin kovasti. Vesi oli niin kirkasta ja hiekka valkoista. Juuri sellaista paratiisi meininkiä mitä toivoinkin. Otettiin siellä siis aurinkoa ja uitiin, yhteensä lähemmäs kuusi tuntia. Silti tuntui ettei edes oltu kauaa, aika meni niin nopeasti.

Havaiji - Maui - Road to Hana part 2

Okei, jos joku täällä nähdyistä ja koetuista asioista ansaitsee oman postauksen, niin se on Road to Hanan bambumetsä. Tai itseasiassa se on Halekalan kansallispuistossa, mutta kun kulkee Road to Hanan ja jatkaa Hanan jälkeen matkaa, niin kyseinen kansallispuisto tulee väistämättä vastaan. Sisään maksoi 20 dollaria per auto, mutta lippu on kolme päivää voimassa ja sillä pääsee alueella uudelleen. Tämä kävi meille hyvin, koska meillä oli tarkoitus mennä parin päivän sisään ihastelemaan auringon nousua Halekalalle.

Kerroin aikaisemmin jo pienestä hämähäkki episodista papukaijojen luona, noh, Teemu oli lukenut etukäteen mitä kivaa yllätystä tuolla bambuumetsässä eläisi. Täällähän ei vaarallisia juttuja koko saarella ole kun meri ja aurinko. Ikäviin lukeisin silti sellaiset pikku paholaiset kun jättiläistuhatjalkaiset. Minulla on siis aika kova ötökkakammo ja nuo jättiläistuhatjalkaiset kuuluu siihen kategoriaan, mitä kattelen kun haluan kylmiäväristyksiä.
Minulla oli siis pienet ennakkopelot kyseistä vaellusta kohtaan. Ennen Bambumetsää pitää siis käppäillä joku puolentoistakilometrin mittainen matka viidakossa. Onneksi pian huomattiin, ettei noita ötököitä siellä juurikaan näkynyt ja uskalsin hengittää rauhassa.

Bambumetsä alkoi tosiaan vähän yhtäkkiä yhden sillan jälkeen sukellettiin vain todella tiheään metsään. Tunnelma oli aivan uskomaton, rauhallinen, maaginen ja hiljaisuudessa kuului vain bambujen kolke kun ne kolisivat toisiaan vasten. Ihmisiäkään ei ollut kuin ihan muutama porukka meni välillä ohitsemme. Käveltiin ihan suu auki koko matka ja en olisi halunnut lainkaan lähteä sieltä. Ikävä kyllä meillä oli vielä neljän tunnin matka takaisin hotellille ja pimeällä ei Roah to Hanan teitä kannata ajaa. Siksi ei siis ihan hirveitä aikoja siellä voinut olla.

Mutta jos Mauille tulette niin ihan ykkösjuttuja on juuri tämä paikka. Ihan mahtava.

Havaiji - Maui - Road to Hana

Meillä ei ollut montaakaan suunniteltua juttua tänne Mauille, mikä on siis ollut todella kiva. On ollut sellaista rentoa menoa. Mutta yksi juttu päätettiin jo matkaa suunnitellessa, että käydään ajamassa täällä suosittu maisemareitti, Road to Hana. Sitä ollaan kehuttu jopa maailman kauniimmaksi maisematieksi.

Ja se oli kyllä ihan mahtava. Yhtäkkiä upeat hiekkarannat jäi taakse ja tie kaartaa mutkikkaana suoraan sademetsän siimekseen. Niin upeita vehreitä puita joka puolelella ja jatkuvasti näkyy uusia vesiputouksia. Tie on kapea ja mutkitteleva ja ilmasto on tietenkin todella kuuma ja kostea. Ainoa pikku miinus on tämä minun matkapahoinvointini, jonka takia oli pakko useaan otteeseen pysähdellä tienlaidalle haukkaamaan happea. Se onneksi auttaa. Ja onneksi valittiin päivä, millon ei paista kokoajan aurinko, sillä se helpottaa myös suuresti omaa pahoinvointiani.

Mutta tie on todella hauska ajaa (kuulemma) ja mieli tekisi pysähdellä joka väliin. Oltiin kuitenkin päätetty, että yritetään ajaa mahdollisimman suoraan Hanaan saakka ja siitä sitten jatketaan vielä se puolisen tuntia Halekalan luonnonpuistoon kohti bambumetsää. Sitä olin odottanut eniten tuolta reitiltä.

 Nähtiin yhtäkkiä papukaijoja tiensivussa ja pysättiin tietenkin heti katsomaan mikä juttu tämä oli. Hetken päästä paljastui lintujen omistaja, joka sitten siinä tarjoutui ottamaan kuvaa lintujen kanssa pientä maksua vastaan. Haluttiin mekin sitten päästä kuvaan, eipähän ainakaan ihan heti tule tuollaista kuvaa missään otettua. Niin tuo oli aika alkuvaiheessa ja heti kun oltiin oltu siinä se viisi minuuttia paikallaan, niin Teemun olkapäätä kipusi sellainen kiva suuri hämähäkki. Hetken päästä myös säärtä pitkin. Minua hieman pelotti. Koska VIHAAN hämähäkkejä.

 Pysättiin myös jännällä mustahiekkaisella rannalla. Täällä on noita enemmänkin, ja tarkoitus olisi käydä vielä toisellakin mustahiekkarannalla.

 Pikkusen oli komeat näkymät!

 Pitihän sitä sitten ainakin yhdessä vesiputouslammessa käydä pulahtamassa. Viilensi kyllä mukavasti, mutta tuonne kulku oli kyllä aika vaikeaa. Tosi paljon liukkaita kiviä pohjalla. Mutta ihan mahtava kokemus tuokin.