Matkailu avartaa, mutta mikä tekee siitä niin hienoa?

Ensimmäiseksi sanoisin matkailussa kiehtovan vapauden tunteen. Sen ettei ole sidoksissa mihinkään pakollisiin aikatauluihin tai menoihin, vaan saa itse suunnitella päivänsä miten haluaakin sen käyttää. Itse kaipaan jonkinlaista vaihtelevuutta ja irtiottoa arjesta. Jos olisi varaa, voisin hyvin kuvitella lähteväni pitkäksikin aikaa pois suomesta. Minulle jo matkansuunnittelu antaa paljon ja saa hyvälle tuulelle ja odottamaan jotakin hyvää. Minulle matkanteko merkitsee myös laatuaikaa rakkaiden kanssa, siksi en oikeastaan voisi kuvitella matkaavani yksin. Ihanat hetket ovat niin paljon ihanempia kun ne jakaa jonkun kanssa.

Toisena juttuna ehdottomasti on uusien paikkojen ja nähtävyyksien näkeminen. Haluan jonkinverran nähdä kliseisiä turistinähtävyyksiä, ihan vain statuksenkin puolesta. Silti pidempiä reissuja tahtoisin tehdä johonkin kaukokohteisiin tai muuten luonnon puolesta kauniisiin paikkoihin.

Minulle on myös hyvin tärkeää saada reissulta mukaan jotakin konkreettisia muistoja, ja puhun tietenkin valokuvista. Haluan kuvata paljon, sillä kotona voin sitten karsia niistä huonommat pois. Nautin valokuvaamisesta suunnattomasti, eikä se ole minun matkoiltani yhtään pois vaikka hilluisin kamera kädessä puolen reissua.

Ensimmäisenä kun saavun näyttävään paikkaan, talletan sen ensin kuvina kameraani ja sitten vasta pysähdyn katsomaan näkymää ilman kameraa. Se on ollut minulla niin kauan kun olen kuvausta harrastanut. Varsinkin jos hetki on häilyvä, kuten auringonlasku tai nousu. Pelkään sen katoavan ennen kuin kerkeän tallettaa sen. Tämän asian voisin sanoa olevan itselleni kolmanneksi tärkein juttu.

Matkalla sattuu ja tapahtuu. Tämä on myös jotakin mitä reissuilta haen, uusia kokemuksia nimittäin. Aika kuultaa muistot ja ikävämmätkin sattumukset tuntuvat jälkikäteen vain lämpimiltä muistoilta maailmalta. Itse matkanteko on mielestäni myös se olennainen juttu, ei pelkästään päämäärä. Kaikki pienet yksityiskohdat, lentomatka, siirtymiset paikasta toiseen, kaduilla kävelyt ja ruokapaikkojen metsästämiset. Kokonaisuus on sitä mikä tekee siitä niin hienoa.

Jostakin syystä olen myös rakastunut siihen ihanaan tunteeseen, kun raskaan matkantekopäivän jälkeen saapuu ihanaan hotellihuoneeseen, pääsee suihkuun ja nukkumaan ihanaan hotellisänkyyn. Tietäen että on kaukana kotoa.

Mikä teillä on se juttu matkailussa? Mitä eniten arvostatte ja mikä saa lähtemään matkaan?

(Kuvat ovat minun ottamiani Saksanmaalta)

Etelä-Saksa 3/3

Ja niin jätimme Berchtesgadenin haikeana taaksemme, kun kuudentena matkapäivänä suuntasimme palauttamaan autoa takaisin Garmischiin. Niin kuin usein käy, paluumatka tuntui lyhyemmältä. Ja nyt se myös konkreettisesti oli sitä, useamman tunnin, kun jätti pikkutiet ja pysähdykset pois.
Ennen auton palautusta poikkesimme pikemmin Eibsee-järvellä, joka on Saksan korkeimman vuoren Zugspitzen juurella. Itse vuori oli sen verran pilvessä koko Garmischissa oleilun ajan, että vuorelle meno jäi toiseen kertaan. (hinta kun on 50€ luokkaa, niin olisi mukava nähdäkin sieltä huipulta jotakin). Muuten päivä oli aurinkoinen, jopa niin kirkas että tuntui vaikealta saada hyviä kuvia vuoresta.
Vesi oli niin kirkasta että olisi tehnyt mieli mennä uimaan. Veden lämpötilaa kokeiltuamme tämä mieliteko katosi.

Pikavisiitin jälkeen palautimme auton keskustaan ja lähdimme kävelemään kohti Partnachklamm-rotkoa. Matkalla jouduimme pysähtymään (erään pyynnöstä) Garmischin kuuluisalla mäkihyppystadionilla. Itse en jaksanut kiivetä hyppyrimäelle, vaikka kuvien perusteella olisi ehkä kannattanut. No, hyvä että edes toinen meistä meni.

Partnachklamm oli käymisen arvoinen, viileä ja märkä paikka (varmasti unelma helteisellä ilmalla). Rotkolla käyminen maksoi 3€/hlö joten hintakaan ei ollut päätä huimaava.

Rotkolla käynnin jälkeen edessä oli pitkä matka rautatieasemalle, josta matka jatkui kohti Müncheniä. Siellä tallustelimme hotellillemme, joka oli noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta.
Huoneessa ei ollut omaa kylpyhuonetta, mutta käytävältä löytyivät suihkut ja vessat. Hinta oli edullinen ja siihen kuului aamupala.

Seuraavana aamuna suuntasimme ensimmäisenä metrolla eläintarhaan, jossa olikin porukkaa oikein jonoksi asti odottamassa eläintarhan aukeamista.
Hinta oli vaivaiset 10€ aikuiselta ja eläintarha oli iso ja monipuolinen, sekä eläimet tuntuivat keskimäärin ihan tyytyväisiltä.

Loppupäivä kului shoppaillessa ja puistossa istuskellessa (skumppapullon kera). Seuraavana aamuna koitti lähtö koti-Suomeen.

Etelä-Saksa 2/3

Vuokra-autolla suunnistimme ensimmäiseksi ihanaan pieneen vuoristokylään Mittenwaldiin, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Garmischista. Aurinko paistoi, emmekä voineet kuin hämmästellä edessä avautuvia mahtavia maisemia.

Hetken aikaa Mittenwaldissa oleskeltuamme näimme yhdessä matkamuistokojussa ihanan postikortin Lautersee nimisestä järvestä. Matkaa sinne oli noin nelisen kilometriä, joten lähdimme kaupan kautta (eväät mukaan) merkittyä polkua pitkin kohti järveä.
Vaikka lähtiessämme aurinko porotti oikein kunnolla, muuttui sää hieman pilvisemmäksi kävellessämme. Onneksi alkoi sataa vasta lähtiessämme.

Koska järvellä käynnissä kului odotettua kauemmin aikaa, päätimme yöpyä seuraavan yön Mittenwaldissa. Kävimme siis syömässä paikallisessa pizzeriassa ja siitä sitten suoraan nukkumaan.
Aamulla heräsimme varhain jo tutuksi tulleeseen sateen ropinaan ja se aamu osoittautuikin sään puolesta koko reissun huonommaksi. Lähdimme joka tapauksessa ajelemaan kapeita ja mutkaisia alppiteitä kohti määränpäätämme.

Välillä vettä tuli niin paljon, että hädin tuskin näkyi vuoria ympärillä.

Matka Berchtesgadeniin tuntui erittäin pitkältä, ja kestikin pysähdyksineen ja mutkitellen lähemmäs kuusi tuntia. Kun vihdoin saavuimme Gasthausillemme Haus Reitebenille, odotti meitä lämmin vastaanotto paikan omistajilta. Majapaikka osoittautuikin reissun parhaaksi. Huone, aamupala ja paikan pitäjät olivat ihan omaa luokkaansa ja hinta oli erittäin edullinen. Voin suositella!

Parvekkeen näköalassakaan ei ollut valittamista.

Hyvin nukutun yön ja runsaan aamupalan jälkeen lähdimme heti matkaan. Nähtävää oli paljon ja aikaa oli aivan liian vähän. Jälkikäteen ajateltuna, Berchtesgadenissa olisi ehdottomasti pitänyt viettää vielä ainakin muutama päivä.
Ensimmäisenä suuntasimme Hinterseelle, jossa päätimme mennä polkuveneilemään huikeisiin maisemisiin.

Hinterseeltä jatkoimme matkaa Königssee-järven läheisyyteen, joka tuntuikin olevan aikamoinen turisti-imuri. Järven läheisyydestä nousi Jenner-vuori, jolle pääsi parinkympin maksua vastaan hiihtohissillä ylös asti, ja niin me myös teimme.

Jennerillä käynnin jälkeen jatkui matkamme vuoren juurella olevalle Königssee-järvelle. Hiljalleen lipuvalla sähköaluksella olikin hyvä matkustaa järven halki. Matkalla saimme kuulla järven kuuluisaa kaikua, kapteenin soittaessa trumpettia tietyllä kohtaa vuoristoa. Jäimme paatista St. Bartholomä nimisessä upeassa paikassa.

Viimeiseksi päätimme vielä suunnata Ramsaun lähellä olevalle Wimbachklamm nimiselle rotkolle. Hinta taisi olla jotakin euron luokkaa ja oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Siinä olikin päivän ohjelma, Gasthaus-isäntämme sanoja lainaten, teimme enemmän yhden päivän aikana kun useimmat turistit tekevät kahdessa viikossa. Häntäkin hieman nauratti, mutta minkäs teet kun paikat olivat niin mahtavia ettei millään voinut jättää mitään pois. Vaikka on vaikea uskoa, niin SILTI tuo päivä ei ollut liian kiireinen, eikä tuntunut missään nimessä suorittamiselta. Olen aina tykännyt matkustellessa tehdä paljon kaikkea ja nähdä uusia paikkoja ennemmin kuin vain olla hotellihuoneessa.
...mutta kieltämättä olihan siinä ohjelmaa yhdelle päivälle!