Elossa ollaan

Tulipas yhtäkkiä sellainen olo, että voisi pitkästä aikaa kurkata blogiin ja ehkä jotakin kirjoittaakin. Takana on pisin blogitauko ikinä, enkä kyllä suunnitellut sitä yhtään. Mitään dramaattista ei ole tapahtunut enkä voi syyttää kiirettäkään, sillä jos totta puhutaan, minulla on ollut aika rentoa koulussa. Töitäkin on tullut tehtyä aika maltillisesti.

Mietin jo pitkään, että mahdanko blogia enää jatkaa. Tavallaan tuntui, etten edes kaivannut kirjoittamista tai kuvaamista ja kaikkea, mitä tähän kuuluukaan. On ollut oikeastaan aika mielenkiintoista pitää taukoa ja miten äkkiä on mennyt siihen, että kuvia on tullut otettua tosi vähän. Koska se kumminkin on yksi lempi harrastuksistani, en haluaisi sitä tyystin unohtaa ja siinäkin yksi hyvä syy jatkaa blogia.

Tavallaan blogin pitäminen on välillä stressaavaakin, sillä kun elää ihan perus arkea niin aina ei vain ole mitään postattavaa. Minunkin blogini keskittyy kuitenkin enemmän matkailuun, ja tässä nyt pieni tauko oli tuosta reissailustakin häiden ja häämatkan tyhjentäessä tilit aika tehokkaasti.

Nyt iski kuitenkin taas pitkästä aikaa olo, että voisinkin jatkaa. Pohdin myös blogini muuttamista/vaihtamista uuteen pohjaan, sillä tämä blogger kieltämättä välillä pistää ärsyttämään. Tuntuisi silti ikävältä jättää kaikki vanhat postaukset taakseen, koska en tiedä pystyisikö niitä siirtämään mitenkään uudelle alustalle. En myöskään löytänyt itselle mieluisaa paikkaa, joten taidan nyt ainakin toistaiseksi pysyä täällä.

Mutta joo, katsotaan miten motivaatiota taas riittää. Ajattelin etten ota mitään paineita ja menen ihan fiiliksen ja postausaiheiden mukaan.

Kamala viikko

Pakko tulla kyllä oikein valittamaan tänne, kun on ollut niin kurja viikko. Pari viikkoa sitten menin hammaslääkärin tarkastukseen, missä todettiin seitsemän reikää. Ilmeisesti ihana reflux närästysvaivani on aiheuttanut kariesta ja hampaiden reikiintymistä, koska olen aina pitänyt hyvää huolta hampaistani. Jännän tästäkin tekee se, että olin kevään mittään poikennut hammaslääkärissä kolme kertaa valittamssa eri kohtia suussa ja ikinä ei mukamas mitään ollut. Ja nyt kuitenkin suurin osa reijistä oli juuri niillä kohdilla, mistä valittamassa olin käynyt. Jännää.

Ensimmäiset pari reikää meni ihan kivasti. Sitten viime perjantaina alettiin poraamaan jäätävää reikää alahampaasta takaa. Reikä meni ihan ok enkä tuntenut mitään kipua. Noh, reikä oli niin syvä että lääkäri oli laittanut huomautuksen, että jos hammasta alkaa särkemään niin pitää aloittaa juurihoito. Melkein hetihän se alkoi särkemään ja tiistaina sitten soitin lääkäriin, että nyt kyllä särkee kovasti tuota hammasta. Sain sitten juurihoitoajan keskiviikolle. Menin naama valkoisena vastaanotolle ja pelotti ihan sikana, ei siinä, ensimmäinen juurihoitokerta meni yllättävän hyvin ja kivuttomasti.

Mutta kipu ei loppunutkaan, vaan puudutuksen loputtua hörpätessäni vettä tunsin taas tutun vihlonnan. Jeee eikun soittoa hammaslääkäriin ja taas uutta aikaa tulille. Äsken tulin lääkäristä ja minulle kerrottiin, että tulehdus oli alunalkaen alkanut liian korkeasta paikasta ja ilmeisesti juurihoidossa ei oltu saatu kaikkea tulehtunutta kudosta pois. Eli nyt sitten odotellaan kauhulla ensi viikon tiistaille, että mitenkäs tuo juurihoito jatkuu kun pitäisi se tulehtunut kudos sieltä saada pois.

Harmittaa niin paljon, että melkein itkettää. En käsitä miten voi olla taas niin huono tuuri, että kaikki mikä voi mennä hoidossa pieleen niin menee pieleen. Nyt saan sitten tiistaihin asti kärsiä sekä kivusta, että siitä kauhusta, että puudutus ei välttämättä tehoakaan tulehtuneeseen hampaaseen ja juurihoito pitää silti tehdä. Innolla odotan, täytyy myöntää.

Aknelääkkeitä olen nyt vasta kolme syönyt ja mitään kuivuutta ei vielä ole esiintynyt limakalvoilla tai iholla. Eiköhän sekin kohta ala vaivaamaan.

Taidan koteloitua sohvalle pieneksi mytyksi ja katsoa Greyn Anatomian kymppikautta, jonka ihana ystäväni minulle lainasi. Teemulle, siskolleni ja Mari-Annalle pitääkin erityiskiitos antaa, sillä he ovat tästä viikosta tehneet huomattavasti paremman. Onneksi on ihania läheisiä ihmisiä kun itsellä ei niin hyvin mene.

(eilen tuli illalla käytyä Arboretumissa, ihana auringonlasku < 3 )

Ja niin alkoi tie kohti parempaa ihoa (Roaccutan)

Jaahas, eilen tuli napsastua ensimmäinen kuumottava pilleri tästä seitsemän kuukauden mittaisesta aknelääkekuuristani. Edelleen on hieman ristiriitaiset fiilikset tämän suhteen, mutta ehkä sellainen suurin pelko on vähän väistynyt. Tulee mitä tulee ja jos sivuoireet tuntuvat kovin pahoilta niin sitten lopetetaan kuuri. Lähinnä siis jos ilmenee jotakin vakavampia sivuvaikutuksia.

Jatkuva jahkailukin oli todella kuluttavaa. Pitäisikö alottaa vai ei. Pitäisikö mennä ihotautilääkärille vai ei. No, ihotautilääkärille sitten maanantaina lopulta marssin ja hänelle tilanteeni oli heti selvä. "Keskivaikea akne" hän määritteli tutkittuaan hetken suurennuslasillaan poskiani. Kieltämättä tuomio hieman kirpasi, sillä olen aina ajatellut akneni olevan enemmänkin vain lievää. Siitä sitten vain reseptiä kainaloon ja verikokeisiin. Raskaustesti ja maksa-arvot pitää testata ennen kuurin aloittamista ja minulla kaikki oli ok.

Lääkkeen yleisin ja lähes kaikille tuleva sivuvaikutus on limakalvojen ja kasvojen ihon kuivuus. Tähän pyysin lääkäriä kirjoittamaan reseptillä saatavia rasvoja ja silmätippoja. Sen lisäksi apteekista tarttui elintärkeää huulirasvaa sekä Bepanthenia, kosteuttavaa silmänympärysrasvaa sekä tymäkämpää meikkivoidetta.

Koen että tämä alku on varmasti pahin, eli ensimmäiset kolme viikkoa, sillä silloin saattaa alkaa pahenemisvaihe. Minähän olen syönyt vuosi sitten akneeni antibioottikuurin, ja siinäkin muistan olleen pahenemisvaihe heti aluksi. Oltiin juuri silloin ystävien kanssa Dublinissa, kun minun silloinen naaman megakukinta alkoi.
Ihoni on tällä hetkellä ihan ok kunnossa. Siksi siis jännittää hieman tuo paheneminen, jos se vaikka hirveästi tästä huononee. Minun akneni ei siis omasta mielestänikään ole tällä hetkellä mikään kovin paha. Välillä on vaikeita aikoja (kuten juuri häämatkalla oli jeeee) ja suuria hormonifinnejä puskee pitkin poskia ja leukaa ja välillä taas on paljon parempi vaihe. Mutta pointti on siinä, että tämä on niin sitkeä, että vaikka olen kokeillut valehtelematta varmaan kaikkea mitä akneen kokeilla voi, niin mikään ei saa noita ikuisesti poskissa kyteviä finnirykelmiä lähtemään. 

On jotenkin kovin turhauttavaa tapella aknen kanssa enää tämän ikäisenä, minäkin kuitenkin täytän kohta 26vuotta. Siksi siis toivon todella, että tämä kuuri mitä kaikista pelotteluista huolimatta niin moni kehuu pelastaneen ihon ja poistaneen aknen, toimisi myös minulla. Minulla on lähipiirissänikin neljä kyseisen kuurin syönyttä, ja kaikilla heillä on nyt lähes täydellinen iho (muutamaa satunnaista näppyä lukuunottamatta).

Eli meikäläisen seuraavat seitsemän kuukautta tulee luultavasti pitämään sisällään älyttömän määrän rasvailuja ja pitkää pinnaa. Mutta kohti helpompaa ja finnitöntä elämää tässä toivottavasti ollaan menossa. Raportoin jatkossa sivuvaikutuksesta ja naaman kunnon etenemisestä, jos vaikka joku on juuri harkitsemassa lääkkeen aloittamista ja kaipaa taustatietoa. Ainakin itse koin todella hyödyllisiksi kaikki blogit, missä kyseinen bloggaaja oli kuurin syönyt ja siitä raportoinut.

Reaaliaikaisia kuulumisia

Ähh, kyllä sitä vain kummasti on vaikeuksia palata takaisin töihin näin pitkän ja merkittävän loman jälkeen. Ollut siis hieman käynnistymisvaikeuksia, työpäivät tuntuu jotenkin puuduttavan pitkiltä ja motivaatio on tipotiessään. Onneksi koulu alkaa kuukauden päästä, uudet jutut ja opit voi olla juuri sitä mitä juuri nyt kaipaankin. Kyllä sitä vain on tänäkin kesänä taas tajunnut miten hyvä päätös oli lähteä tielle tuntemattomalle, ja jättää tuttu turvallinen vakityöpaikka taakseen. Vaikken tiedä, mihin koulutukseni johtaa ja poikiiko se oikeasti kunnollista työpaikkaa. Silti minusta on parempi yrittää ja katua kuin jämähtää ikuiseksi työhön, mistä on imenyt jo kaiken oleellisen irti ja millä ei ole enää mitään uutta annettavaa.

Olen ollut aamuvuoroviikon vuoksi aika väsynyt ja töiden jälkeen on tullut lähinnä nukuttua hieman liian pitkiä päikkäreitä Teemun kera. Viikonloppuna ja alkuviikosta tuli tosin nähtyä ystäviä aika paljon, mikä teitenkin aina piristää paljon.
Käytiin me tiistaina minun innoittama etsimässä mustikoita Kangasalan metsistä. Oli jotenkin ihan pöllöä, ettei kumpikaan ensin tajuttu ottaa hyttysmyrkkyä mukaan. Hyttysten määrä oli niin infernaalinen, että oli pakko palata kauppaan hakemaan sellainen. Noh, mustikoita ei hirmuisesti löytynyt, mutta sai niistä yhden piirakan ja pienen satsin pakastimeen.

Viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata Vammalaan moikkaamaan Teemun porukoita ja käydä saunomassa yms. Ei mitään kummempaa siis, mutta rentoilua silti. Harmittaa kun jouduin viemään molemmat sormukset pienennettäväksi ja sen lisäksi, että joudun olemaan viikon ilman niitä niin korjailujen hinta hipoo 200e. Joka tietenkin häämatkan jälkeen ei oikein houkuttelisi maksaa. Noh, kyllä niiden oikean kokoiset pitää olla.

Ensi viikko on varmasti jo parempi töissäkin. Muistan kyllä, että ei ole ensimmäinen kerta kun pientä loman jälkeistä alakuloa iskee ja töissä tuntuu aluksi vaikealta jaksaa.

Mutta voi kun sen hääpäivän voisi elää uudelleen. Juuri sen saman päivän kaikkineen oikkuineen ja ihanuuksineen ja mahtavineen ihmisineen. Koska hitsi se oli kyllä elämäni onnellisin ja täydellisin päivä ikinä. Onneksi on kuvia ja vähän videoita mihin palata < 3 Vaikka se aiheutti jonkin verran päänvaivaa ja tietysti rahanmenoa, niin en kadu yhtään, että tehtiin juuri ne valinnat, mitä tehtiin päivän suhteen. Muutamaa viime hetken peruuntumista lukuunottamatta ei vieraslista olisi voinut olla täydellisempi. Kaikki meille tärkeät ja rakkaat ihmiset paikalla eikä ketään muita. Ahhhh... voi tätä rakkauskuplaa.

Palataan taas kohta matkapostauksiin ja kohta julkaisen kunnon kuvia häistäkin, kunhan jaksan istua koneella niin kauan kun tarve vaatii. Ihanaa kesää ja lomaa kaikille lomalaisille.

Back to Home

KOTONA OLLAAN! Viimeinkin, voisi sanoa. Yllättävää kyllä, mutta missään kohtaa ei ollut varsinaista koti-ikävää. Nytkin oli oikeastaan vähän vain väsynyt, muuten olisi voinut mielellään vielä jäädä vaikka viikoksi. Veikkaan, että tähän vaikutti aika paljon se, että oltiin niin monessa eri paikassa, ettei kerennyt mihinkään kyllästymään. Kaikissa kun oli aina uutta tekemistä.

Hassua ajatella, että nyt on sekä häät että häämatka ohi. Onneksi tässä on vielä paljon pieniä kivoja projekteja, mitä itselleni olen kehitellyt, ettei vallan iske tyhjyyttä.
 Häistä pitää tehdä kuvakirja, ja niistä videoista mitä ollaan kasaan saatu, niin video ja polttaa se DVD:lle. Nyt olen tapellut kolme tuntia moviemakerin kanssa, että sain tehtyä 5minuuttia kestävän koostevideon. (ja samalla porasin onnesta, kun tuli katottua meidän puheet uudelleen < 3 Oli ne vain niin ihania kaikki)
Sitten häät ja häämatka pitää purkaa tänne ja tehdä siitäkin kuvakirja. Ja ehkä videoista myös video. Sitten pitäisi koota häämuistot jonkinlaiseksi tauluksi ja ehkä teettää muutama kuva seinälle. Niin ja unohtamatta tietenkään kiitoskortteja.

Ajattelin pikkuhiljaa työstää näitä pikku projektejani. Iskisi varmaan jonkunmoinen tyhjyys kun on vuosi tässä kokoajan jotakin suunnitellut ja häsännyt ja sitten ei yhtäkkiä olisikaan mitään mitä suunnitella. Tiedän olen vähän hassu. Ei arjessakaan mitään vikaa ole ja tosiaan tykkään kovasti olla vaimo. Vaikkei se nyt tavallaan mitään ole muuttanut ja tavallaan sitten jotenkin on aika paljonkin. Omaa oloa ehkä eniten. Ja sukunimea. Huh huh kun on ollut vaikeuksia sanoa uutta sukunimeä puhelimessa. Tuntuu siltä kun valehtelisin sukunimeni :D

Mutta tultiin siis lauantaina kotiin, ensin aamu seiskalta oltiin lentokentällä ja sieltä vielä kärsimätön bussimatka kohti kotia. Täällä meitä sitten odottikin pikkupikku yllätys...

Kiitos vain rakkaan ystävämme Matti ja Salla, jotka varmasti tämän takana oli. Oli kyllä oikeasti hauska palata kotiin ja naureskella kekseliäille jutuille. Tässä siis ei todellakaan ollut edes kaikki ja muutama mörkökuva on vieläkin löytynyt yllättävistä paikoista. Hihiii. Meillä on kyllä universumin parhaimmat ystävät ja ollaan heistä kyllä niin kiitollisia! < 3 Tullaan olemaan ystäviä aina. Tiedän sen.

2016 !!!

Tässä odottelen että päästäisiin lähtemään uuden vuoden bileisiin Sallan porukoille, mutta rakas mieheni ei ole vielä saapunut töistä kotiin että voitaisiin lähteä. Tässä jo yhtä juomaa siemaillessani ajattelin koota vähän odotuksia ensi vuodelle, minkä uskon olevan elämäni ikimuistoisin. (Idean nappasin Ennin blogista :) )

HÄÄT

Ehdottomasti suurin odotuksen aihe ikinä on minun ja rakkaan Teemuni häät. Kesäkuun 18. päivä juhlistamme rakkauttamme rakkaidemme kanssa ja en malta odottaa. Tällä hetkellä toivon vain, että kaikilla tulee olemaan hauskaa, ei se niin haittaa vaikka joku ei suunnitelmien mukaan menisikään. Ei kaikki voi olla täydellistä ja mielestäni sitä ei pidä vaatiakkaan. Muuten äkkiä asettaa ihan liikaa vaatimuksia yhdelle päivälle ja saattaa pettyä. Joten iloiselle ja rennolla asenteella mennään.

Mutta mikä on kaikkein parasta? No se että minä olen ihan oikeasti ensi kesänä VAIMO! Kuinka siistiä! :) Olen niiiiin iloinen.

HÄÄSUUNNITTELU/ASKARTELUT

En ole vielä paljoakaan tehnyt ja askarrellut, mutta ensi vuonna pitää kunnolla kerätä poppoo ja alkaa askartelemaan. Odotan tätäkin kovasti, koska niin moni on ollut innoissaan auttamassa. Tulee varmasti mukavia iltoja. 

HÄÄMATKA

Uuuuuu, en ole vielä paljoakaan tästä paljastanut, mutta melkein ollaan häämatka varailtu! :) Ainakin todella hyvällä mallilla suunnitelmat. Tästä tuleekin sitten siistein ja pisin matka ikinä! Odotukset on kovat ja onneksi töistäkin vapaat onnistuu. Ihanaa päästä (melkein) heti häiden jälkeen viettämään honeymoonia aviomieheni kanssa. Hih.

KOULUN ENSIMMÄISEN VUODEN PÄÄTTYMISTÄ

Ja tietenkin toisen alkamista, mutta sanotaanko näin, että on ollut sen verran rankkaa taas opiskella, että jos kaikesta olen kunnialla suoriutunut toukokuun loppuun mennessä niin olen kyllä enemmän kuin ylpeä itsestäni. Onneksi nytkin on jo alkanut helpottamaan ja uutta tullut opittua todella paljon. Eipä kai sekään pahaa tee.

 

MAHDOLLINEN KOIRAN HANKINTA

Minulla on ollut tässä yli puoli vuotta todella kova koirakuume ja on aika todennäköistä, että sellainen pieni piski tänne meidän kotiin otetaan. Tosin vasta häiden ja häämatkan jälkeen. Katsotaan miten käy...


Sellaiset nyt tuli äkkiseltään mieleen. Toivottavasti tulee hyvä vuosi, edellinen meinaan oli ihan loistava :) !

(hups, unohdin sitten laittaa tämän eilen menemään. Noh, vähän myöhässä lähti)

Joulukuun ensimmäinen

Kylläpäs tämä syksy ja alkutalvi on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin ja jotenkin ihan huomaamatta. Kun ottaa huomioon kaiken sen pimeyden ja sateen mitä tämä alku talvi on ollut tulvillaan, niin tavallaan ei haittaa vaikka ei ole kovin paljoa kerennyt kiinnittämään siihen huomiota.
Jotenkin koulujuttuja on ollut kokoajan niin paljon, että keskittyminen on mennyt melkein siihen, että miettii mikä tehtävä pitää seuraavaksi palauttaa. Nyt alkaakin tämän jakson loppu ja tentit jo häämöttää ja olen jo hyvissä ajoin alkanut lukemaan vähän kaikkea. Ei siis mitään sellaista paniikkia ole tulossa kuin viime jakson päätteeksi ennen koeviikkoa.

Nyt siis osasin hieman jaksottaa lukemista pitkin jaksoa. Varsinkin matikan kohdalla olen todella ylpeä itsestäni, miten paljon olen jaksanut kotona laskea harjotustehtäviä. Nyt vaikeammatkaan asiat ei tunnu enää mahdottomilta ja uskon, että kun teen vielä loppurutistuksen ennen koetta, niin se menee ihan hyvin.

Ajattelin tähän koota sellaisia kivoja juttuja mitä joulukuulta odotan.

...siitä että voi hyvällä omallatunnolla nukkua puolentoistatunnin päiväunet. Tekee muuten niin hyvää väsyneenä käpertyä sohvalle Teemun kainaloon hetkeksi piiloon maailmalta. 

...Ottaa ihan rauhassa koko päivän ilman kiirettä, sillä ulkona on kuitenkin pimeää siitä asti kuin kotiin pääsee aina seuraavaan aamuun saakka.

...tai käpertyä töiden/koulun jälkeen sohvan nurkkaan koko illaksi tuijottamaan sarjoja netflixistä. Ei ehkä kauhean suositeltavaa, mutta ei silti tule huonoa omatuntoa jos niin tekee.

...ei tarvitse miettiä juurikaan mitä laittaa päälle, kun pitää kuitenkin pukeutua niin lämpimästi että kaikki näyttää siltä että olisit lihonnut kolme kiloa. Asukuviakaan ei tarvitse myöskään paljon miettiä kun ei oikein ole valoa kuvata niitä, eikä talvella nyt muutenkaan tule kovin kummoisia vaatteita laitettua. Ainakaan minun.

...Nauttia kuumasta juomasta illan tullen ja aloittaa hyvän kirjan lukeminen. Teetä ja glögiä on kulunut aika runsaasti, mutta kirja on vielä aloittamatta, jos koulukirjoja ei lasketa.

...Odotan kovasti että tulisi lunta ja pakkasta, että pääsisin luistelemaan. Tänäkin talvena odotan sitä kovasti. Lasketella en osaa enkä uskalla (muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen) mutta luistelu on
minulle se talviharrastus mitä odotan.

...Jouluilmeen vaihtamista kotiin. Kaikki ihanat valot ja meidän söpö valkoinen muovikuusi. Tosin tällähetkellä kaikki joulutavarat on varastossa pohjimmaisena, joten ei ihan vielä mennä niitä kaivelemaan.

...Joulutorilla ja ylipäätään keskustassa liikkuminen, ihanat valot, tunnelma ja ihmiset tuovat voimaa.  Siitä voi poiketa vaikka kupilliselle kuumaa johonkin kotoiseen kahvilaan.

Kyllähän näitä löytyisi kun enemmän miettisi. Tulee vain helposti keskityttyä niihin ikäviin puoliin, vaikka mielummin kannattaisi miettiä niitä mukavia. Niitä kuitenkin yleensä löytyy niin paljon enemmän. Hyvää joulukuuta kaikille!

Ihoni pelastus(?)

Minulla ei ole ikinä ollut mikään täydellinen iho, mutta ei silti mikään älyttömän huonokaan. Sanotaanko että suurinpiirtein viime syksynä iho alkoi ihan yhtäkkiä menemään tosi huonoon kuntoon ja finnejä pukkasi poskiin kun viimeistä päivää. Aluksi se ei kauheasti häirinnyt, mutta sitten yhtäkkiä tajusin, että eihän ne lähteneet pois edes ajan kanssa.

Tässä ennen ja jälkeen kuvat. Tuo ennen on jostakin talvelta otettu, taisin ottaa sen ennen antibioottikuurin aloitusta, sillä luulin oikeasti sen auttavan. Ennen kuvassa ei ole edes pahimmillaan tuo naama ja itseasiassa tuli silloin räpsäistyä vähän huono kuvakin. Ajattelin että jos saan ihoni edes jotenkin hyvään kuntoon niin laitan siitä postausta tänne.

Menin alkukeväästä ihotautilääkärille joka määräsi jonkinlaisen antibiottikuurin ja salvan, mitä levitetään iltaisin iholle. Kuuri kesti kolme kuukautta ja iho parani sen aikana vähän, ei kuitenkaan tarpeeksi. Kokoajan edessä pelottaa kaikkien pelottelema Roaccuta kuuri, mitä itse pidän siis ihan viimeisenä vaihtoehtona jos mikään muu ei auta. Tämä kuuri on nimittäin todella rankka kropalle ja sen aikana pitää aloittaa ehkäisypillerit, sillä sikiövaurioiden vuoksi ei raskaaksi saa missään nimessä tulla.

Ehkäisypillereiden alottaminen olisi minulle hankalaa, koska kärsin satunnaisesti auraalisesta mikreenistä, mikä on todella suuri tekijä ettei pillereitä saa. Ainoastaan minipillereitä voisin ottaa, mutta niihin taas en luota. Lisäksi en vain tykkää ajatuksesta, että ottaisin jotakin mikä vaikuttaa niin vahvasti kehooni ja mielialaani. Siihen päälle sitten olisi vielä se kaikki mitä Roaccuta-kuuri nyt toisikaan mukanaan.  Maksa-arvojakin pitää seurailla puolivuotisen kuurin aikana tasaiseen tahtiin.
Sivuvaikutuksia on pitkä liuta ja osa niistä on ihan älyttömiä, kuten se, että voi aiheuttaa masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia. Yleisin on ilmeisesti ihon älytön kuivuus ja oheneminen. Osalla ei ole juurikaan oireita tullut, osalle on todella pahoja.

Minä en halua sitä. En todellakaan. Päätin että jos en kesän aikana saa ihoani parempaan kuntoon ( enkä nyt puhu täydellisestä ihosta, mutta edes paremmasta ) niin myönnyn ja käyn hakemassa Roaccutan itselleni.

Noh pitkien googlettelujen jälkeen otin järeät aseet käyttöön ja pitkän listan erilaisia juttuja mitä alan kokeilemaan. Ne olivat seuraavanlaiset:

- Sinkkiä ravinnelisänä, sillä sen on monella huomattu auttavan akneen.
- Suolasaippua, mitä käytetään aamuin-illoin kostutetuilla kasvoille.
- BiON Bacteriostat Cleanser puhdistusaine. Käytän vuorotellen suolasaippuan kanssa.
- Sitruunaa kasvoveden tapaan käytettynä välillä iltaisin.
- Basiron-voiteen käyttö iltaisin.
- Meikkivoiteen vaihtaminen täysin mineraalimeikkipuuteriin.
- Möllerin omega-3

Heti en huomannut mitään tuloksia ja jo kauhulla odotin tulevaa kuuria, kunnes yhtäkkiä joku näistä alkoi puremaan ja ihoni alkoi paranemaan. Nyt se on ollut huomattavasti parempi kun moneen moneen kuukauteen, mutta silti huomaan olevani kokoajan varpaillani. Esimerkiksi kun vähän aloin lipsumaan ihonhoidossa ja koulun alkukin stressasi, niin heti alkoi puskemaan muutama muhkea finni naamaan.

Nyt aloitin vielä lisänä Möllerin omega-3 käytön, sillä olen siitäkin lukenut että saattaa auttaa myös lievään akneen. Aloitin kuurin viikko sitten ja ihme kyllä, tuntuu että olisi heti vaikuttanut positiivisesti ihooni.

Olen siitä huolimatta tosi tyytyväinen, jos pystyn nyt tuon kuurin välttämään. Häihin mennessä olisi tottakai haaveena finnitön iho, mutta saas nähdä nyt sitten miten tämä jatkuu. Taidan yrittää pikkuhiljaa selvittää oliko joku noista käyttämistäni tuotteista yksin avaintekijänä ihon paranemiseen, vai oliko se vain kaiken yhteisvaikutus. Jos oli kaiken yhteisvaikutus, niin lisään sitten kaikki ihonhoidon rutiineihini, sillä eipä nuo nyt kauheasti ainakaan aikaa vie.

First things first.

Helou, kaikki hyvin siellä päässä? Tajusin yhtäkkiä että sen lisäksi että olen jättänyt blogin tänä kesänä huomattavasti enemmän takaa-alalle kuin ennen, en ole myöskään juurikaan kirjoitellut tänne mitään. Siis muuta kun ne pakolliset kuvien yhteyteen. Jotenkin on ollut inspis tämän suhteen vähän hukassa.

Nyt pikkuhiljaa se alkaa palailemaan, vaikka toisaalta ajattelin edelleen pitää blogin kakkosena. Tämä on minulle kun päiväkirja, rakastan sitä kirjoittaa ja sinne elämäämme taltioida, silti välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mistä elämässä on oikeasti kyse?

Jotenkin olen yrittänyt jättää jatkuvan kuvailun vähemmälle ja keskittyä enemmän elämään ihan niiden hetkien vuoksi, en siksi että niistä saisi kuvan. Tietynlainen kultainen keskitie vain pitää löytää sen asian kanssa, että mitä tekee blogin vuoksi ja mitä tekee itsensä vuoksi. Kaikesta ei aina tarvitse tehdä postausta, vaikka omaa elämäänsä haluaakin tänne ikuistaa. Sitä minä olen jo hetken itselleni toitottanut, sillä jossakin kohtaa huomasin keskittyväni enemmän hyvien kuvien saantiin kun tärkeimpään, eli läsnäoloon.

Rakkauteni matkailuun ja valokuvaukseen oli olemassa jo kauan ennen kun aloin blogia pitämään. Niitä kahta olen aina tehnyt muusta syystä kun siitä että saisin lisää lukijoita tai kivoja postauksia tänne. Olen itseasiassa varmaan todella surkea bloggaaja, koska ajattelen todella harvoin sitä, mitä kukakin haluaa lukea. Minä teen tätä itselleni, kelle muullekaan minä omaa elämääni ikuistaisinkaan kuin muistoksi itselleni.

Minusta jokaisen pitää yrittää tehdä elämässään asioita mistä itse nauttii eikä miettiä mitä muut on niistä mieltä. Koska kun ihan oikeasti miettii edes pienen hetken sitä asiaa, niin mitä ihmeen väliä sillä on mitään muut ajattelevat?
Olen tällä hetkellä todella onnellinen ja tyytyväinen elämääni kaikin puolin. Minulla on maailman ihanin mies ja meillä on ihana arki, jota rakastan yhtä paljon kun matkoja, mitä aina välillä pääsemme tekemään. Minusta molemmat asiat on tärkeitä, se että on tyytyväinen arkeen, mutta myös se, että on valmis välillä siitä hetkeksi lähtemään.

Olen tajunnut miten onnekas olen, että minulla on niin paljon rakkaita ympärilläni. Perhe ja ystävät. Ne on niitä tärkeimpiä asioita elämässä ja niitä pitäisi vaalia.

Toivottavasti jatkossakin saan kuulla teistä kommenttien muodossa ja jaksatte pysyä mukana, oli postailutahti mikä hyvänsä. Hyvää elokuuta kaikille ihanille ihmisille siellä ruudun sillä puolen! Muistakaa nauttia kesästä, oli kelit mitä hyvänsä ( paraskin puhuja, tiedän. )

Hääpostaukset - Häiden teema

Palataan taas hääpohdintoihin kun tässä vielä suunnittelu intoa piisaa vaikka muille jakaa. 

Vähän olen alkanut pyörittelemään koristeluista ideoita pään sisällä, on tullut mieleen myös joku pieni teema häitä ajatellen. Väriteema olen paljon miettinyt ja se voisi olla aika hillitty. Valkoista, persikkaa, ehkä ruskeaa ja corallia. Luultavasti Teemun tahdosta lisäämme vielä jonkun vahvemman värin kuten mustan tai tumman sinisen joukkoon. Pitää katsoa vähän kun enempi alkaa koristeita miettimään.
Nämäkin värit ehkä enempi vain kukissa, en tiedä haluanko edes kaitaliinaa pöytiin.

Koska me nyt rakastetaan matkustella, niin tuli mieleen jo heti kun häitä alettiin miettimään että sitä teemaa voisi sinne tänne ripotella. En halua vetää sitä liian pitkälle, esim kutsuja ja kaikkia sen mukaan tehdä. Lähinnä tuli mieleen nimetä pöydät eri kaupungeiksi missä ollaan käyty, ehkä muutama itse kuvaama valokuva ainakin nimen alle. Pöytiin voisi sitten vielä laittaa vaikka pieniä kaupunkiin/maahan sopivia koristeita tai ainakin jokin pieni "patsas" (kuten pieni eiffel-torni)
Jos jokainen pöytä olisi nimetty kaupunkien mukaan, missä ollaan käyty, pöydät voisi olla esim:

Pariisi

New York 

Lontoo

Rooma / Venetsia

Zell am See / Mûnchen

Vähän nyt riippuu kuinka monta pöytää edes tulee, mutta tähän tyyliin siis. Pariisiin, New Yorkiin ja Lontooseen keksisi helposti aiheeseen sopivaa koristusta, mutta muut kaupungit tuovat hieman ongelmia. Pitää katsoa mitä sitä keksii. Kaikkea en tänne varmaan jaa, että jää blogia lukeville vieraillekin hieman yllätystä.

Matkailuteemaa voisi sovitella myös muussa koristuksessa vähän, kuten vanhoja matkalaukkuja lahjapöytään korokkeeksi, ehkä järkätä jotakin pientä ohjelmaakin teeman puitteissa.

Tässä vielä muutama kuva missä kyseistä teemaa on sovellettu. Tietenkään meille ei tulisi kun pieniä osia vain.

Mitäs pidätte matkailuteemasta?

Kadonnutta kuntoa etsimässä

Tuossa jo aikaisemmassa postauksessa mainitsin että käytiin viikonloppuna etsimässä minulle ulkoilutakkia kirpputoreilta. Sieltä sitten sattumalta löytyi uuden veroisena pari urheilutoppia, juoksuhousut ja takki. Kaikki alle kympillä! Takki olisi voinut olla yhden koon pienempi, mutta maksoi 4e joten saa mennä kunnes löytyy jostakin parempi.

Syy miksi etsiskelin urheiluvaatteita kirppareilta enkä urheilukaupoista on se, että minä en juurikaan urheile. Tuntuu siis hieman typerältä maksaa uusista varusteista satoja euroja kun kuitenkin on aika kovat hääsäästämiset käynnissä.
Nyt valoistuvien iltojen ja lämpenevien päivien myötä olen taas saanut pienen innon lähteä pidemmille lenkeille. Teemun kanssa on kiva käydä, sillä siinä samalla tulee käytyä kivoja pitkiä keskusteluita (ei ole mitään häiriöntekijöitä ympärillä) ja hän osaa myös tarpeen vaatiessa neuvoa oikeassa hölkkäystyylissä tms.
On pikkuisen kivempi lähteä lenkille kun on kunnon välineet eikä tarvitse nahkatakilla ja farkuilla lähteä. Kuvissa näkyvä urheilutoppi maksoi 2e, Puman juoksuhousut (mitkä oli ihan älyttömän hyvät päällä) 3e, takki sen 4e. Adidaksen kengät on aikoinaan myös kirpparilta uutena löydetyt ja taisi maksaa 20e ja oli ihan käyttämättömät ja täydellisen kokoiset minulle. Ainoa minkä olen uutena kaupasta ostanut on tuo pinkki lippis mikä kotiutui pari viikkoa sitten Budget sportista.

Oli kyllä taas niin virkistävä käydä kunnon lenkillä, niin että olin oikeasti aika poikki sen jälkeen. Minun kuntoni onkin aika huono tällä hetkellä, mutta jos sitä nyt vaikka saisi taas otettua itseään niskasta kiinni ja käytyä edes siellä lenkillä kolme - neljä kertaa viikossa. Saa nähdä miten käy. Täällä julistaminen voi ehkä hieman auttaa pitämään tavoitetta.

Uusia tuulia

Kaipa sitä tännekin vihdoin voin jakaa, niin jännää kun se onkin, että aloitan syksyllä opiskelut ammattikorkeakoulussa täällä Tampereella. Vakituisen työn jättäminen oli yllättävän vaikeaa, mutta minusta tuntui että olin saanut työstäni irti kaiken mitä voin ja on aika lähteä kohti uusia haasteita. Minulla on ollut aivan mahtava työpoppoo nykyisessä työssä ja sitä tulee ehkä eniten ikävä.
Kävin oppisopimuksella merkonomin opinnot tuossa reilu vuosi sitten ja niillä papereilla kouluunkin hain. Sillon ainakin tuntui hyvältä palata koulun penkille pitkän tauon jälkeen, vaikka oppisopimuskoulutuksessa ei paljon lähipäiviä ollutkaan. Se on muuten myös sellainen opiskelumuoto mitä voin lämpimästi suositella! Mutta siis nyt menen opiskelemaan liiketaloutta, saa nähdä mitä tapahtuu ja onko oma juttu vai ei.

Suurelta osin tästä syystä piti kämpän vaihtoa alkaa vakavasti harkitsemaan, sillä nykyisen vuokra on suotta korkea opiskelijana asumiseen. Mitään yksiötä ei kuitenkaan haluttu, sillä Teemu kuitenkin käy töissä vaikka minä kohta pääsääntöisesti opiskelen. Hyvin läheltä nykyistä asuntoamme löytyi sitten mukava saunallinen kaksio satkun halvemmalla vuokralla kun nykyinen, siihen siis aika varmasti muutamme alle kuukauden päästä. 
Kämpän pohja on kivan avoin ja yllättävän tilava vaikka muutama neliö tipahtaakin nykyisestä neliömäärästä. Jos totta puhutaan niin en malta päästä sisustamaan uutta asuntoa.

Lisäksi kaikkien näiden muutosten keskellä odotan innolla myös kaappien siivoomista. Vuosien saatossa kaikkea ihmeellistä roinaa tulee keräiltyä kaappeihin, varsinkin kun rakastaa kirppareilla shoppailua.
Siivoilun olen tässä pikkuhiljaa aloittanut ja jo nyt on tullut vietyä varmaan pari jätesäkillistä tavaraa ihan roskiin. Lähinnä jotakin vanhoja lehtiä yms turhaa, mitä ei jaksa raahata uuteen asuntoon.
Tarkoitus olisi tässä ensi viikolla ottaa kirpparipöytä ja myydä siellä vaatteita nyt ainakin. Uudessa asunnossa ei tule olemaan yhtään sen enempää kaappitilaa kun tässä, joten on kiva olla täyttämättä niitä roinalla jo muutossa. Odotan kyllä kovin uutta asuntoa ja olen niin iloinen, että ainakaan tällähetkellä ei tarvitse luopua saunasta < 3 ( minä olin jo ihan porua vääntämässä että joudun luopumaan rakkaasta rentoutumiskeinostani ja pienestä luksuksesta arjessa. )

Kaikki muutokset aina jännittää ja pelottaa, mutta uskon vakaasti että ne on hyvästä. Liika jämähtäminen vanhaan tuttuun on toisaalta huono ja itse ainakin kaipaan uusia haasteita. Tähän mennessä en ole katunut mitään suuria muutoksia, mitä olen elämässäni ottanut vaan ne on aina tuoneet tullessaan paljon hyvää. Toivotaan että niin käy myös nyt.

"Uuden vuoden lupaukset"

Ensinnäkin en oikeasti tehnyt mitään lupauksia ja toisekseen tässä alkaa olla jo kuukausikin puolessa välissä. Tässä olisi kuitenkin muutama juttu tälle vuodelle, mitä ajattelin itse yrittää parantaa. (Niin ja kuvat ei oikeastaan liity postaukseen mitenkään, kunhan laitoin vanhoja Kypros kuvia tähän piristeeksi.) Katsokaa nyt tuota vettä!

Lopettaa se murehtiminen

Minulla on ihmeellinen tapa kehitellä itselleni aina jotakin murehdittavaa. Vaikka asiani ovat todella hyvin niin silti pitää keksiä aina jotakin pientä murehdittavaa. Minun pitäisi päästä tavasta yli ja opetella siihen, että joskus voi vain olla onnellinen ilman murheen murhetta.


Hyväksyä asiat joita ei voi muuttaa

Tämä nyt kuulostaa kauhean syvälliseltä, mutta liittyy vakaasti tuohon edelliseen juttuun, eli antaa sellaisten asioiden olla mille mitään ei voi. Olivat ne sitten ulkonäköön liittyviä typeriä juttuja tai jotakin tärkeämpää. Sitten taas asiat mille voi jotakin tehdä, tekee eikä vain valita!

Rahaa säästöön!

Säästökohteita on riittämiin, muutama todella tärkeäkin. Joten nyt ostelut minimiin ja kaikki ylimääräiset ropot säästöön. Oli se sitten tulevaa ( ? ) reissua tai jotakin muuta varten! Voin myöntää että olen todella huono säästämään. Matkat ovat olleet aina ainoita mihin minulla ei ole ollut mitään ongelmaa säästää, joka kertoo siis myös siitä että pystyisin siihen kyllä, vaikka syytä ei olisikaan.
Pitkästä aikaa olen pystynyt viimeisen puolisen vuotta säästämään ilman mitään syytä ja nyt pitää vain jatkaa samaan malliin!

Kameran jättäminen välillä pois

Tätä olen tässä oikeastaan jo koko viime vuoden vähän harrastanut, sillä niin paljon kuin rakastankin valokuvausta ja bloggaamista, tekee hyvää välillä vain unohtaa kuvat ja keskittyä hetkeen. Minulla on niin kovin ristiriitainen suhde valokuvaamiseen, sillä toisaalta rakastan niin kovin tehdä sitä ja muistoja mitä siitä itselleen saa. Toisaalta taas välillä se tuntuu vievän aivan liikaa keskittymistäni, enkä halua huomata viiden vuoden päästä että minulla on 10000 kuvaa mutta konkreettiset muistot hetkistä ovat vähäisiä. Jonkinlainen tasapaino pitää löytää. Siksi täälläkin olen enemmän tehnyt kokoelmia viikkojen tapahtumista, joista olen ottanut vain puhelimella pikaisen kuvan. Erikseen on tietenkin jutut missä kuvaaminen nousee harrastuksena esiin, kuten reissuilla tai muuten vain valokuvaillessa. 

Puhelimesta taukoa

On ihan kamalaa että minustakin viimein tuli sellainen, ihan liikaa puhelimella räplääjä. Okei, koen etten tee sitä läheskään niin paljon kun jotkut, mutta ihan liikaa silti omaan makuuni. Minä nimittäin olin aina älypuhelimia vastaan ja hankinkin sellaisen yllättävän myöhään. Vihaan edelleen niitä hetkiä kun näkee ystäviä/läheisiä ja puoli poppoota tuijottaa sitä typerää puhelinta. Tässä tulee sama juttu kun tuossa valokuvaamisessakin, kuinka paljon sitä oikeasti on tilanteessa läsnä jos samalla selaa instagramia/facebookia tai juttelee jonkun muun kanssa. Se on jotenkin ihan älytöntä, miten usein kotisohvallakin kaivaa puhelimen esiin ja alkaa räpläilemään. Sen takia minun lupaukseni on jättää välillä puhelin laukkuun koko illaksi. Esimerkiksi ystävien seurassa en edes ota sitä viereeni, ettei hiljaisten hetkien täytteeksi ala sitä tuijottelemaan. Lisäksi jonkinlaiset puhelimettomat päivät voisivat tehdä ihan hyvää. 

Ystävät

Ovat minulle tärkeimpiä juttuja elämässä ja tietyllä tavalla eräänlainen perhe. Aina on ihana nähdä, vaikka kotoa lähteminen on välillä vaikeaa. Enemmän siis pitäisi saada aikaiseksi jutella ja nähdä, ihan tosissaan. Mutta tämän lupauksen olen tainnut tehdä joka ikinen vuosi, mutta edelleen vaan olisi parantamisen varaa. Johtuen varmaan myös siitä ettei se ole pelkästään itsestään kiinni vaan työajat/menot vaikuttaa siihen niin vahvasti.
Tämä sama lupaus koskee myös äitiä, siskoani ja veljeäni! Enemmän pitäisi nähdä ja pitää yhteyttä. 

Kokeilla ennakkoluulottomasti uusi juttuja

Olen vähän arkajalka vaikka rakastankin tehdä kaikenlaista. Uudet jutut ekaa kertaa pelottavat ja siksi välillä ei tule mentyä ihan vain siksi kun ei ole ennen ollut. Esimerkkinä vaikka seinäkiipeily, mitä olen kerran joskus nuorena kokeillut ja tykännyt mutta en ole saanut aikaiseksi mennä uudelleen, koska en oikein osaa tai muista miten sitä tehtiin. Tämä sama ilmiö toistui paljon kun olin Lady Linen jäsenenä ja ryhmäliikuntaan oli aika suuri kynnys mennä yksin kun ei ollut ennen käynyt. 
Ehkä taustalla on pelko itsensä nolaamisesta tai siitä, etten oppisikaan. Tuollaiset jutut ovat typeriä miettiä, sillä mitä väliä vaikka itsensä välillä täysin nolaisikin? 
Yritän siis uskaltaa enemmän tehdä uusia juttuja, vaikka sitten vähän varovaisesti ja epävarmuudella. Pääasia että tekee. 

Mutta ei se niin vakavaa ole vaikka kaikki ei toteutuisi, sillä pääasia on että on onnellinen. Minusta on vain kiva asettaa itselleen edes jonkinlaisia tavoitteita vuodelle, sillä ei kai ikinä pahaa tee itseään vähän haastaa.