"Uuden vuoden lupaukset"

Ensinnäkin en oikeasti tehnyt mitään lupauksia ja toisekseen tässä alkaa olla jo kuukausikin puolessa välissä. Tässä olisi kuitenkin muutama juttu tälle vuodelle, mitä ajattelin itse yrittää parantaa. (Niin ja kuvat ei oikeastaan liity postaukseen mitenkään, kunhan laitoin vanhoja Kypros kuvia tähän piristeeksi.) Katsokaa nyt tuota vettä!

Lopettaa se murehtiminen

Minulla on ihmeellinen tapa kehitellä itselleni aina jotakin murehdittavaa. Vaikka asiani ovat todella hyvin niin silti pitää keksiä aina jotakin pientä murehdittavaa. Minun pitäisi päästä tavasta yli ja opetella siihen, että joskus voi vain olla onnellinen ilman murheen murhetta.


Hyväksyä asiat joita ei voi muuttaa

Tämä nyt kuulostaa kauhean syvälliseltä, mutta liittyy vakaasti tuohon edelliseen juttuun, eli antaa sellaisten asioiden olla mille mitään ei voi. Olivat ne sitten ulkonäköön liittyviä typeriä juttuja tai jotakin tärkeämpää. Sitten taas asiat mille voi jotakin tehdä, tekee eikä vain valita!

Rahaa säästöön!

Säästökohteita on riittämiin, muutama todella tärkeäkin. Joten nyt ostelut minimiin ja kaikki ylimääräiset ropot säästöön. Oli se sitten tulevaa ( ? ) reissua tai jotakin muuta varten! Voin myöntää että olen todella huono säästämään. Matkat ovat olleet aina ainoita mihin minulla ei ole ollut mitään ongelmaa säästää, joka kertoo siis myös siitä että pystyisin siihen kyllä, vaikka syytä ei olisikaan.
Pitkästä aikaa olen pystynyt viimeisen puolisen vuotta säästämään ilman mitään syytä ja nyt pitää vain jatkaa samaan malliin!

Kameran jättäminen välillä pois

Tätä olen tässä oikeastaan jo koko viime vuoden vähän harrastanut, sillä niin paljon kuin rakastankin valokuvausta ja bloggaamista, tekee hyvää välillä vain unohtaa kuvat ja keskittyä hetkeen. Minulla on niin kovin ristiriitainen suhde valokuvaamiseen, sillä toisaalta rakastan niin kovin tehdä sitä ja muistoja mitä siitä itselleen saa. Toisaalta taas välillä se tuntuu vievän aivan liikaa keskittymistäni, enkä halua huomata viiden vuoden päästä että minulla on 10000 kuvaa mutta konkreettiset muistot hetkistä ovat vähäisiä. Jonkinlainen tasapaino pitää löytää. Siksi täälläkin olen enemmän tehnyt kokoelmia viikkojen tapahtumista, joista olen ottanut vain puhelimella pikaisen kuvan. Erikseen on tietenkin jutut missä kuvaaminen nousee harrastuksena esiin, kuten reissuilla tai muuten vain valokuvaillessa. 

Puhelimesta taukoa

On ihan kamalaa että minustakin viimein tuli sellainen, ihan liikaa puhelimella räplääjä. Okei, koen etten tee sitä läheskään niin paljon kun jotkut, mutta ihan liikaa silti omaan makuuni. Minä nimittäin olin aina älypuhelimia vastaan ja hankinkin sellaisen yllättävän myöhään. Vihaan edelleen niitä hetkiä kun näkee ystäviä/läheisiä ja puoli poppoota tuijottaa sitä typerää puhelinta. Tässä tulee sama juttu kun tuossa valokuvaamisessakin, kuinka paljon sitä oikeasti on tilanteessa läsnä jos samalla selaa instagramia/facebookia tai juttelee jonkun muun kanssa. Se on jotenkin ihan älytöntä, miten usein kotisohvallakin kaivaa puhelimen esiin ja alkaa räpläilemään. Sen takia minun lupaukseni on jättää välillä puhelin laukkuun koko illaksi. Esimerkiksi ystävien seurassa en edes ota sitä viereeni, ettei hiljaisten hetkien täytteeksi ala sitä tuijottelemaan. Lisäksi jonkinlaiset puhelimettomat päivät voisivat tehdä ihan hyvää. 

Ystävät

Ovat minulle tärkeimpiä juttuja elämässä ja tietyllä tavalla eräänlainen perhe. Aina on ihana nähdä, vaikka kotoa lähteminen on välillä vaikeaa. Enemmän siis pitäisi saada aikaiseksi jutella ja nähdä, ihan tosissaan. Mutta tämän lupauksen olen tainnut tehdä joka ikinen vuosi, mutta edelleen vaan olisi parantamisen varaa. Johtuen varmaan myös siitä ettei se ole pelkästään itsestään kiinni vaan työajat/menot vaikuttaa siihen niin vahvasti.
Tämä sama lupaus koskee myös äitiä, siskoani ja veljeäni! Enemmän pitäisi nähdä ja pitää yhteyttä. 

Kokeilla ennakkoluulottomasti uusi juttuja

Olen vähän arkajalka vaikka rakastankin tehdä kaikenlaista. Uudet jutut ekaa kertaa pelottavat ja siksi välillä ei tule mentyä ihan vain siksi kun ei ole ennen ollut. Esimerkkinä vaikka seinäkiipeily, mitä olen kerran joskus nuorena kokeillut ja tykännyt mutta en ole saanut aikaiseksi mennä uudelleen, koska en oikein osaa tai muista miten sitä tehtiin. Tämä sama ilmiö toistui paljon kun olin Lady Linen jäsenenä ja ryhmäliikuntaan oli aika suuri kynnys mennä yksin kun ei ollut ennen käynyt. 
Ehkä taustalla on pelko itsensä nolaamisesta tai siitä, etten oppisikaan. Tuollaiset jutut ovat typeriä miettiä, sillä mitä väliä vaikka itsensä välillä täysin nolaisikin? 
Yritän siis uskaltaa enemmän tehdä uusia juttuja, vaikka sitten vähän varovaisesti ja epävarmuudella. Pääasia että tekee. 

Mutta ei se niin vakavaa ole vaikka kaikki ei toteutuisi, sillä pääasia on että on onnellinen. Minusta on vain kiva asettaa itselleen edes jonkinlaisia tavoitteita vuodelle, sillä ei kai ikinä pahaa tee itseään vähän haastaa.