Roaccutanin jälkeen

Ajattelin, että kun kerran aloitin tästä kuurista puhumaan, puhun siitä myös kuurin jälkeen. Siitä on nyt viitisen kuukautta, kun söin viimeisen Roaccutan pillerin. Ihoni tuli todella hyvään kuntoon kuurin aikana, mutta suurin muutos tapahtui vasta muutaman kuukauden jälkeen kuurista. Tällöin arvetkin olivat päässeet vähän vaalenemaan.

Pakko sanoa, että olen ollut todella varpaillani koko tämän ajan. Pelkään, että naamani räjähtää uudelleen, joten en ole liian toiveikkaana ollut sen suhteen, että tämä olisi yhdellä kuurilla ohi. Sen verran ihanaa on ollut olla ilman akneihoa, että olisin valmis jopa uuden kuurin syömään tarvittaessa. Olen myös henkisesti valmistautunut siihen.

Jonkin verran on tullut finnejä, mutta ainoastaan yksittäisiä ja todella lyhytikäisiä. Muutama isompi hormonifinnikin, mutta mielestäni nekin ovat hävinneet muutamassa päivässä. Jos tilanne pysyy tällaisena, yksittäiset finnit eivät todellakaan haittaa minua.

Kuurista jälkikäteen voin sanoa, että mielestäni pääsin oireiden osalta todella vähällä. Hirveästi ei ollut muuta kuin silmien ja huulien kuivumista sekä ajoittaista selkäkipua. Kasvojen iho ei kuivunut mitenkään liikaa missään kohtaan, kunnon rasvauksella se pysyi oikein hyvänä. Lisäksi tuntui, että Roa vaikutti hieman mielialaani ja olin jonkin verran alakuloisempi ja väsyneempi kuurin aikana ja heti sen jälkeen. Tähän en silti voi varmasti sanoa, johtuiko se pelkästään kuurista.

Loppujen lopuksi, voin suositella kuuria muillekin pahasta aknesta kärsiville. Itse mietin ja pelkäsin todella kauan enkä uskaltanut kuuria aloittaa. Jos tulokset vain pysyvät, niin voin sanoa että ei kaduta yhtään. Tietenkin puhun vain oman kokemukseni perusteella, lääke tuntuu vaikuttavan vähän eri tavalla eri ihmisiin. Kaikille se ei sovi ja aiheuttaa liikaa haittavaikutuksia. Omaa kehoa kannattaa kuunnella tässäkin asiassa ja mennä sen mukaan. Ihotautilääkärin vastaanotolle kannattaa kuitenkin marssia, jos iho alkaa oikeasti haitata joka päiväistä elämää.

Uutta harrastusta ja kuulumisia

Hauskaa perjantai-iltaa, täällä ollaan hyvillä fiiliksillä. Viikko on mennyt oikein kivasti ja ensi viikolla häämöttävä Saksan tenttikään ei jaksa enää liikaa stressata. Jonkin verran olen siihen jaksanut panostaa ja ulkoa opetella, nyt viikonloppuna pitää vielä itseään potkia.

On taas unohtunut kirjottelut muutamaksi viikoksi. Pitänyt täälläkin nimittäin hehkuttaa, kun olen löytänyt niin hauskan liikuntaharrastuksen! Alettiin nimittäin ystäväni Leenan kanssa käymään tanssitunneilla tanssimassa Bollywoodia. Vai pitäisikö sanoa "tanssimassa". Vasta on kaksi tuntia takana ja onhan se ainakin omalta osaltani aika kökköä ja helposti tulee mentyä sekaisin. Pointti on ehkä siinä, että ilmapiiri on tuolla niin hyvä, että minua ei ainakaan haittaa yhtään vaikka askeleet menisi väärin tai heilauttaa käsiä hieman eri kohdassa kun muut.

Minähän en ole harrastanut ikinä oikein mitään liikuntaa, sillä jos totta puhutaan en ole vielä tähän ikään mennessä löytänyt liikunnaniloa. Olen kyllä tiedostanut jo pitkään, että tarvitsisin harrastuksen, jossa liikunta ei tunnu olevan se pääasia. Eli juurikin joku joukkueurheilulaji tai sitten tämä tanssi, mikä tuntuu olevan oiva tapa huijata itseään liikkumaan. Fiilis on kyllä todella hyvä ja positiivinen ja odotan jo nyt innolla ensi viikon tuntia.

Mitäs sitten muuta? Koulussa alkaa hommat vähän kasaantua kun ei ole ollut motivaatiota hoitaa hommia ajoissa kuntoon. Noh, sinänsä ei mitään uutta siis silläkään rintamalla. Samalla tyylillä mennään kun viime vuonnakin. Kunhan kaikki tulee hoidettua eikä liikaa tulisi stressattua. Itse asiassa olen aika yllättynyt miten helpolta tämä alku on vaikuttanut, eikä nuo seuraavatkaan kuukaudet kovin stressaavilta/hankalilta vaikuta. Viime vuosi varsinkin jouluun saakka oli minulle niin raskas, että on kyllä tosi ihanaa jos mennään näin rennolla meiningillä. Toisaalta taas vähän harmittaa, kun kovin paljon uutta opittavaa ei tähän kohtaan ole ahdettu ja itse kun mieluiten vähän jotakin oppisinkin kun kouluun vaivautuu raahautumaan.

Tuli viime perjantaina nautiskeltua ihanan rentouttava ilta saunan, Teemun, punaviinin, juustojen ja syksyisillä valoilla vuoratun parvekkeen kera. Oli kyllä tosi ihana ilta.

Mites sitten Roaccutan? 

Reilu kaksi viikkoa siis takana ja kuuri on mennyt ihan jees. Vieläkään ei hirveitä kuivumisia ole naamassa esiintynyt, huulet alkanut vähän enemmän kuivua, mutta mitään järkyttävää ei vielä ole esiintynyt. Muutama jätti finni on ilmestynyt kasvoihin tässä muutaman päivän aikana, mutta muuten tuntuu, että olisi jopa vanhat finnit vähän kuivahtaneet pois. Ainakin siskoni kommentoi, että ihoni näytti jo paremmalta hänen mielestään kun ennen kuurin aloittamista. Tiedä sitten. Edelleen olen henkisesti varautunut siihen, että pahenemisvaihe olisi vielä edessä.

Sivuvaikutuksissa on ollut kaksi aika merkittävää haittaa, mitä pitää ehdottomasti seurailla tässä kuurin alussa. Ensimmäinen on päänsärky, mitä tuntuu esiintyvän päivittäin. Minulla ei yleensä särje päätä juuri yhtään. Tässä kuitenkin on yksi iso sivutekijä, nimittäin hartiani on ihan jumissa.
Onneksi muistin yhtäkkiä, että rakas ystäväni Marjut lähetti minulle kesän alussa lahjakortin Tampereen fysioterapiaan ja päätin sen nyt käyttää. Tuli kyllä todella tarpeeseen ja vielä neljä kertaa olisi edessäkin.
Katson siis hieman, onko tolla hartioiden jumin helpotuksella vaikutusta päänsärkyyn vai ei. Toivottavasti nyt johtuisi vain siitä, eikä tarvitisisi lääkärille soitella ja mahdollisesti kuuria sen takia keskeyttää.

Toinen ikävä oire on se, että minulla on esiintynyt ajoittain aika kovaa närästyspolttelua. Minulla siis on ihan päivittäisessä lääkinnässä reflux-tauti ("närästystauti") ja yleensä olen saanut sen lääkkeillä pidettyä täysin oireettomana. Nyt on kuitenkin alkanut taas ilmetä polttelua ja ylävatsakipuja. Pitää toivoa, että sekin olisi vain tottumattomuutta lääkkeeseen. En ihan vielä siis huolestu, vaan seurailen tilannetta. 

Toiveikkaina ollaan siis, että kaikki jatkuisi hyvin. Aika kuluu niin uskomattoman nopeasti, että ihan kohta olen jo kuukauden sitä syönyt.

Roaccutan - Ensimmäinen viikko takana

Joo, luultavasti en tule raportoimaan joka viikko kuulumisia (älkää pelätkö), mutta tämä alku nyt ainakin itseäni kiinnosti kovasti blogeissa, mitä selailin ennen kuurin aloitusta. Suoraan sanottuna ekojen pillereiden ottaminen jännitti ja pelotti yllättävän paljon. Jotenkin se vaihe pelkästä pohdinnasta oli yhtäkkiä johtanutkin siihen, että minulla oli tämä kauan pelkäämäni lääkekuuri kädessä.

Iho tuntuu puskevan vanhoja finnejä pintaan. Niitä mitkä oli juuri saanut rauhoitettua Bionin tuotteilla ennen ihotautilääkärille menoa. En siis oikein tiedä, johtuuko tämä siitä että lopetin Bionin tuotteiden käytön kuurin ajaksi vai oikeasti jo jonkinlaisesta pahenemisvaiheesta, mutta eipä se nyt kauhean kivalle näytä, oli mitä oli. Oikeastaan ei silti mitenkään pahemmalta kun ihoni oli kesällä, mutta olin tässä kuukauden sisään saanut ihoa vähän rauhoitettua, siksi siis hieman harmittaa taas nuo kipeät paukurat naamassa.
Kaiken varalle ajattelin piipahtaa apteekissa huomenna nappaamassa jonkun hellävaraisen putsarin, jos se nyt hieman edes auttaisi tähän pahenemisvaiheeseen. Ihotautilääkäri kyllä sanoi, että ostamallani rasvalla voin naamaani pestä, mutta rasvalla peseminen tuntuu hieman turhalta.

Mitäs sitten sivuvaikutukset tähän asti. Silmiä kuivasi parina alotuspäivänä aika paljon. Jouduin opettelemaan heti alkuunsa miten niitä silmätippoja laitettiinkaan. Minun silmäni ovat yleensä tosi harvoin kuivat, joten tippoja en ole joutunut varmaan ikinä käyttämään. Vielä se ei ole ihan hallussa ja välillä tuntuu että tippoja menee enempi ripsiin ja poskelle kun silmään, mutta eiköhän senkin asian kanssa tässä joudu harjaantumaan.
Nyt taas pariin päivään ei ole silmiä juurikaan kuivannut.

Muuten en ole huomannut oikeastaan mitään. Aluksi pelästyin, että päätäni olisi särkenyt aina lääkkeen nappaamisen aikana (tuoteselosteessa on kiva pikku maininta siitä, miten päätä ei saisi särkeä kuurin aikana koska se voi johtua kallon sisäisen paineen noususta ja siitä pitäisi ilmoittaa heti lääkärille/lopettaa kuuri), mutta en nyt oikein osaa sanoa johtuiko se kuitenkin täysin jumiutuneista hartioistani tai vaikkapa siitä jännityksestä, mitä tämä kaikki minussa aiheuttaa. Jokatapauksessa, pää ei ole enää särkenyt ainakaan muuten kuin ehkä juuri lihasjäykkyyden vuoksi.

Niin ja maha tuntui olevan ihan sekaisin parin ekan päivän aikana. Vaikka lääkäri vakuutteli ettei tämä kuuri pitäisi mahan hyviä bakteereita tappaa, niin kävin silti ostamassa varoiksi maitohappobakteereita apteekista. Tuntuu että se on ainakin rauhoittanut vatsani tilaa tai sitten vain kuvittelen.

Muuten fiilis on hyvä ja toiveikas. Minulle ehkä pahin oli juuri tämä päätös aloittaa ja sitten ihan oikeasti aloittaa, joten olen helpottunut, että on edes se viikko takana. Syön siis ensimmäisen kuukauden vain 20mg/päivässä ja sen jälkeen 40mg/päivässä. Saa nähdä kuinka paljon oireet pahenee kun annos tuplaantuu.

Jatkan ahkerasti huulien ja naaman ja silmänympärysihon rasvailua vaikka vielä ei kuivaakaan. Olen aivan varma, että kohta alkaa kuivaamaan, viimeistään annoksen tuplaantuessa. Kaikki suositteli varautumaan siihen sillä, että aloittaa nyt jo säännöllisen rasvailun ja niin aion myös tehdä.

Hauskaa viikkoa kaikille. Minulla on tänään myös juurihoidon jatkokerta, saapi nähdä miten se sujuu. Ihania juttuja siis edessä. Ei vaan, eiköhän tämä tästä! Laitetaan loppuun vielä motivaatiovalas kaikkia piristämään.

Ja niin alkoi tie kohti parempaa ihoa (Roaccutan)

Jaahas, eilen tuli napsastua ensimmäinen kuumottava pilleri tästä seitsemän kuukauden mittaisesta aknelääkekuuristani. Edelleen on hieman ristiriitaiset fiilikset tämän suhteen, mutta ehkä sellainen suurin pelko on vähän väistynyt. Tulee mitä tulee ja jos sivuoireet tuntuvat kovin pahoilta niin sitten lopetetaan kuuri. Lähinnä siis jos ilmenee jotakin vakavampia sivuvaikutuksia.

Jatkuva jahkailukin oli todella kuluttavaa. Pitäisikö alottaa vai ei. Pitäisikö mennä ihotautilääkärille vai ei. No, ihotautilääkärille sitten maanantaina lopulta marssin ja hänelle tilanteeni oli heti selvä. "Keskivaikea akne" hän määritteli tutkittuaan hetken suurennuslasillaan poskiani. Kieltämättä tuomio hieman kirpasi, sillä olen aina ajatellut akneni olevan enemmänkin vain lievää. Siitä sitten vain reseptiä kainaloon ja verikokeisiin. Raskaustesti ja maksa-arvot pitää testata ennen kuurin aloittamista ja minulla kaikki oli ok.

Lääkkeen yleisin ja lähes kaikille tuleva sivuvaikutus on limakalvojen ja kasvojen ihon kuivuus. Tähän pyysin lääkäriä kirjoittamaan reseptillä saatavia rasvoja ja silmätippoja. Sen lisäksi apteekista tarttui elintärkeää huulirasvaa sekä Bepanthenia, kosteuttavaa silmänympärysrasvaa sekä tymäkämpää meikkivoidetta.

Koen että tämä alku on varmasti pahin, eli ensimmäiset kolme viikkoa, sillä silloin saattaa alkaa pahenemisvaihe. Minähän olen syönyt vuosi sitten akneeni antibioottikuurin, ja siinäkin muistan olleen pahenemisvaihe heti aluksi. Oltiin juuri silloin ystävien kanssa Dublinissa, kun minun silloinen naaman megakukinta alkoi.
Ihoni on tällä hetkellä ihan ok kunnossa. Siksi siis jännittää hieman tuo paheneminen, jos se vaikka hirveästi tästä huononee. Minun akneni ei siis omasta mielestänikään ole tällä hetkellä mikään kovin paha. Välillä on vaikeita aikoja (kuten juuri häämatkalla oli jeeee) ja suuria hormonifinnejä puskee pitkin poskia ja leukaa ja välillä taas on paljon parempi vaihe. Mutta pointti on siinä, että tämä on niin sitkeä, että vaikka olen kokeillut valehtelematta varmaan kaikkea mitä akneen kokeilla voi, niin mikään ei saa noita ikuisesti poskissa kyteviä finnirykelmiä lähtemään. 

On jotenkin kovin turhauttavaa tapella aknen kanssa enää tämän ikäisenä, minäkin kuitenkin täytän kohta 26vuotta. Siksi siis toivon todella, että tämä kuuri mitä kaikista pelotteluista huolimatta niin moni kehuu pelastaneen ihon ja poistaneen aknen, toimisi myös minulla. Minulla on lähipiirissänikin neljä kyseisen kuurin syönyttä, ja kaikilla heillä on nyt lähes täydellinen iho (muutamaa satunnaista näppyä lukuunottamatta).

Eli meikäläisen seuraavat seitsemän kuukautta tulee luultavasti pitämään sisällään älyttömän määrän rasvailuja ja pitkää pinnaa. Mutta kohti helpompaa ja finnitöntä elämää tässä toivottavasti ollaan menossa. Raportoin jatkossa sivuvaikutuksesta ja naaman kunnon etenemisestä, jos vaikka joku on juuri harkitsemassa lääkkeen aloittamista ja kaipaa taustatietoa. Ainakin itse koin todella hyödyllisiksi kaikki blogit, missä kyseinen bloggaaja oli kuurin syönyt ja siitä raportoinut.

Ongelmana huono iho

Olen oikeastaan viime syksystä saakka alkanut taas tappelemaan huonontuneen ihoni kanssa, ja välillä siihen sainkin hetkeksi apua. Häitä ennen iho sai jonkun ärsytyksen ja ei todellakaan hääpäivänä ollut parhaimmillaan, mutta iso kiitos ammattimeikkaajalle, joka sai tilanteen pelastettua. Nyt kesä on kuitenkin takanapäin, eikä ihon helpotusta vieläkään ole tullut.Olen pyörinyt netissä vinkkejä etsien varmaan reippaasti yli puoli vuotta, takertuen kuin hukkuva jokaiseen toivon jyvään, mitä jostakin uudesta ihonhoitosarjasta tai luonnon keinoista on puhuttu. Olen koittanut suolasaippuat, sinkit, omega3, erilaisia tuotesarjoja akneen, Meinebasen, gluteenittoman ruokavalion, vehnättömän ruokavalion, vaihtaa tyynyliina ja pyyhkeitä jatkuvasti... tätä listaa voisi pitkälle jatkaa.
Pelottaa suoraan sanottuna ihan sikana edes sanoa tätä ääneen, mutta tänään minulle on varattuna ihotautilääkäri ja olen lähes varma, että minulle määrätään Roaccutan-kuuri. Niille kelle kuuri ei ole tuttu, voin valaista hieman, että kuuri on siis akneen tarkoitettu todella rankka kuuri, mikä kestää puolesta vuodesta pidempäänkin. Kuurin aikana pitää seurata maksa-arvoja tarkkaan sekä raskaaksi ei ehdottomasti saa tulla, sillä kyseinen lääke voi aiheuttaa sikiövaurioita.

Okei, ihoni nyt ei ehkä ihan oikeasti ole missään kauhean pahassa kunnossa. Lievä/keskivaikea aknehan tämä on. Mutta minulle se on maatakaatava. Ollut jo pitkään. Ja tämä jatkuva tappelu ja toivominen ja uusien juttujen kokeilu turhaan on todella kuluttavaa.

Sivuoireet pelottavat ihan hirveästi. Ehkä se on tämä pitkään jatkunut jahkailu, mikä sai minut pelkäämään tätä kuuria entisestään. Olen lukenut joo vähän liikaakin netin keskustelupalstoja, mutta onhan siellä todella paljon niitä hyviäkin kokemuksia. Myös lähipiirissäni on muutama kuurin syönyt, joilla kaikki oli mennyt ihan hyvin.

Pimentyvä syksy, koulustressin, jäätävän raskas lääkekuuri, eivät ehkä ole ihan sellaiset, mitä tälle loppuvuodelle olisin toivonut. Mutta kuuri on silti vain sen kuusi kuukautta (hyvässä tapauksessa siis) ja jos kaikki menee hyvin, iho on sen jälkeen parantunut eikä uutta aknea kovin suurella todennäköisyydellä minulle iske.

Ajattelin alkaa blogiini pitää Roaccutan-päiväkirjaa. Eli aina välillä kerron vähän kuulumisia, mitä sivuvaikutuksia on tullut ja miten naama voi. Kuvia tuskin uskaltaudun julkaisemaan tai katsotaan nyt.
Pelkään ihan hirveästi kuurin aloittamisen jälkeen seuraavaa pahenemisvaihetta, sillä pahassa tapauksessa se saattaa huonontaa ihon kunnon paljon pahemmaksi, kun mitä se lähtötilanteessa oli. Mutta kyllähän se paranee tai ainakin pitäisi siitä parantua. Olen lukenut niin paljon lääkkeestä, että ainakin luulen olevani valmis siihen kaikkeen.

Maailma on välillä epäreilu. Toisille on siunattu täydellinen iho ja toisille ei, mutta minkäs teet. Ei näille mitään voi. Onneksi minulla on ihana aviomies ja perhe ja paljon rakkaita ystäviä, jotka kaikki yhdessä varmasti auttavat minua jaksamaan tämän kuurin kaikkineen sivuvaikutuksineen.

Positiivinen juttu on se, että koulu on lähtenyt todella kivasti liikkeelle. Projektit ovat olleen mielenkiintoisia ja koulussa ollut mukavaa ja leppoisaa. Okei takana on vasta viikko, mutta loppuvuoden hommat ovat jo aika selkeinä mielessä.

Toivon todella, että seuraava puoli vuotta ei tule pelkästään pyörimään naamani ja sivuvaikutuksien ympärillä, vaan syksyyn ja alkutalveen riittäisi kivojakin juttuja. Katsotaan. Eipä tuosta elämästä ikinä tiedä, mitä se tuo tullessaan. Raportoin vielä mitä se lääkäri sanoi ja mitä tulee tapahtumaan.