Oman elämän arvostus

Tässä kuunnellessa ihanaa Intouchablesin soundtrackia alkaa ajatukset virtaamaan siihen, miten hyvin asiat tällä hetkellä on. Sitä ei jotenkin tajua, keskittyy vain elämän pieniin ongelmiin ja tekee niistä suuria. Itse olen luonteeltani ikuinen stressaaja ja murehtija, mutta välillä pitäisi miettiä mitä on eikä sitä mitä ei ole.

Minulla on maailman ihanin mies vierelläni, huonoina ja hyvinä päivinä. Me ymmärrämme toisiamme ja meillä on samanlaisia tavotteita elämässä, haaveita sekä mieltymyksiä. Alusta asti meillä on ollut niin hauskaa yhdessä ja tuntuu että sovitaan juuri oikein yhteen.
On ihanaa kun voi jakaa unelman nähdä maailmaa ja tehdä sen yhdessä jonkun rakkaan kanssa. Minulle tärkeämpää on se, että näemme yhdessä ihanat paikat ja nähtävyydet kun että vain pääsisi näkemään maailmaa.

Toinen suuri yhteinen piirre on intohimo musiikkiin ylipäätään, mutta tietenkin metallimusiikki on molemmilla ollut aina lähinnä sydäntä. Jotakin siinä on kun voi mennä keikoille yhdessä ja laulaa sydämensä pohjasta biisiä mitä molemmat rakastaa. Tai hoilottaa vuokra autossa Eluveitietä ja ajella Saksan alppiteitä.

Rakkaat ihmiset on jotakin mitkä saavat aina omat murheeni pois ja mielen paremmaksi. Minulla on maailman ihanin äiti, rakastava ja ihan mahtava. Ihanaa että ollaan taas lähennytty enemmän viimeisen vuoden aikana. Ihana nähdä hänet onnellisena miehensä kanssa.
Isäni oli myös hyvin tärkeä ja rakas minulle, ikävöin häntä yhä ihan hirmuisesti ja varmasti tulen aina ikävöimään. Vaikka kokoajan on helpompaa ja nykyään pystyy jo miettimään yhteisiä muistoja ilman palaa kurkussa, oli hänen menetyksensä elämäni hirvein kokemus.

Siskoni ja veljeni ovat aina omalla tavallaan tukenani ja siskoani pystyn pitämään yksistä parhaista ystävistäni. Hänelle pystyn puhumaan ihan mistä vain ja ihanaa miten usein puhumme puhelimessa ellei tule nähtyä ihan joka viikko niin kun ei tulekaan. Veljeni kanssa meillä on ihan omia juttuja ollut pienestä pitäen jolle on hauska nauraa vanhempanakin ja meidän vitsejä ei monikaan ymmärrä.

Tampereelle muuton jälkeen jotkut vanhoista ystävistäni ovat ikävä kyllä jääneet vähemmälle huomiolle ja harmittaa se ihan hirveästi. Kotipaikkakunnaltani kuitenkin löytyy rakkaat lapsuuden ystäväni, jotka tuntevat minut ja joihin on ihan erityiset siteet.
On hauska huomata miten pienillä elämän valinnoilla on ollut vaikutusta elämääni. Kun kuudennella luokalla muutettiin puoleksi vuodeksi Ulvilaan, oli se aika ikävää aikaa. Minua kiusattiin uudessa koulussa vaikka minua ei oltu ikinä ennen kiusattu. Onneksi tästäkin ajanjaksosta sain yhen hyvän ystävän joka on sieltä asti ollut todella tärkeä ihminen ja olemme välimatkasta huolimatta onnistuneet pitää hyvin yhteyttä.
Myös töiden kautta on tullut muutama todella tärkeä ihminen elämääni joiden uskon pysyvän vaikka työt vaihtuisi.

Vammalassa meillä on lähtöisin ihan oma porukkamme, josta osa asuu täällä Tampereella ja osa muuttanut muualle (yksi ihana ihminen Rovaniemelle saakka murrr). Liian harvoin, mutta kuitenkin sillon tällöin kokoonnumme vanhalla kokoonpanolla juhlimaan tuttuihin maisemiin.
Tampereella meille on kehkeytynyt oma pikku porukkamme, jota tulee nähtyä mukavan usein. Olen jo kauan yrittänyt tuoda perinnettä käydä jossakin kivassa pubissa yksillä edes muutamia kertoja kuussa ja vaihtaa kuulumisia. Nyt vihdoin tänä kesänä se on toteutunut ja ollut ihan mahtavaa. Löysimme kivan pubin missä on aina istumispaikka, se on rauhallinen ja tarjoaa hyviä juomia suuret valikoimat. Odotan innolla syksyn pimeneviä iltoja kun ikävän työillan päätteeksi pääsee rentoutumaan hyvien ystävien kanssa Salhojaan juttelemaan.

Joten minulla on mukavasti tärkeitä ja rakkaita ihmisiä ympärilläni. Vaikka en tällä hetkellä tiedä mitä haluan tehdä elämälläni, mitä opiskella ja mikä minusta tulee isona, ei se haittaa. Minä en ole pitänyt työtä ikinä sinä tärkeimpänä asiana elämässä. Ehkä se lähtee kotoa että tiedän että se, millainen työ on tai hieno ammatti on, ei tee yhtään sen parempaa tai huonompaa ihmistä.
Kouluja on silti ajatuksena vielä käydä korkeampaakin astetta, mutta vasta kun tiedän mitä oikeasti haluan tehdä ja tietenkin edellyttäen että sen jälkeen pääsen sinne kouluun minne haluan.

Tampereelle muutto on ollut elämäni yksi parhaista päätöksistä. En tiedä millaista elämäni olisi nyt jos en olisi muuttanut, mutta olen ollut niin onnellinen täällä. Tämä on juuri sopiva kaupunki minulle, maalaistyttönä pääsen aina tarvittaessa metsään samoilemaan, mutta silti sen verran suuri kaupunki, ettei jokainen vastaantuleva tiedä kuka olen.

Olen myös todella iloinen että aloitin tämän blogin, sillä siitä on ollut todella paljon iloa minulle. Olen pienestä pitäen kirjoittanut päiväkirjaa, joten tämä tavallaan korvaa sen. Lisäksi tulee valokuvattua todella paljon, joten tuntuu että kehittyy siinäkin harrastuksessa kokoajan ja saa samalla ihania muistoja matkan varrelta.

Tällä sepustuksella - jota kukaan ei varmasti jaksanut lukea - ajan takaa eniten sitä, että on hyvä välillä pysähtyä miettimään mitä hyvää omassa elämässä on. Miettiä ja listata niitä asioita mitkä tekevät päivistä odottamisen arvoisia eikä murehtia turhia. Maailmassa on niin paljon kauniita paikkoja, ihania ihmisiä ja kokemuksia kokea. Ei kannata jäädä kotiin murehtimaan turhia.