Raitapaita ja Motskarilenkki

Lauantai aamu oli raskaan aamuvuoro viikon jälkeen mitä parhahin. Sai nukkua ja sitä tosiaan arvostaa kun on nukkunut viimeiset viisi yötä noin viiden tunnin yöunilla.
Oltiin puoliksi mietitty että pitäisikö sitä lähteä jonnekin vähän kauemmas, esimerkiksi Turkuun tai vaikka Savonlinnaan, mutta keli oli sen verran epävakainen että motskarilla ei olisi oikein viitsinyt lähteä. Minun ajovarusteeni kun ei oikein pidä vettä ja lisäksi selkä ja pylly ei oikein kestä niin pitkää ajolenkkiä istua pyörän takana. Autolla taas ei viitsinyt lähteä kun teki mieli ajella kahdella pyörällä.
Lähdettiin joka tapauksessa edes pientä lenkkiä tekemään ja huippuahan se taas oli, vaikka sellainen henki leijui ilmassa että ei enää montaa lenkkiä kerkeä ajamaan ennen kun pitää siirtää motskari pois vakuutuksista. Kelit alkanut olemaan aika kylmiä, huomasi nytkin kun ei meinannut villapaidalla tarkentua ulkona ja ajaessa piti olla takin lisäksi kaksi villapaitaa. Hyrrr.

Ajeltiin jonkin matkaa Tampereelta Hämeenkyröön kun mutkan takaa avautui taas ihana auringonkukkapelto. Nämä yksilöt eivät olleet ihan yhtä isoja kun edelliset missä käytiin, mutta ihanasti morjestivat tielle päin kun aurinko sieltä päin paisteli.

Ihana tie, niin kauniita maaseutu maisemia. Olisin halunnut pysähtyä vaikka miten monta kertaa kuvailemaan tien varsille oleilevia lehmiä tai upeasti avautuvia näköaloja. Joka paikkaan ei kuitenkaan viitsinyt pysätä joten piti vain tallentaa omaan mieleen. Puolessa välissä lenkkiä pysättiin kahville ihanaan pieneen kesäkahvilaan.

Pihassa oli omppupuu mistä nappasin mukaan varmaan viisitoista omenaa. Illalla leivoin vielä piirakan niistä, mutta laitan ohjetta vähän myöhemmin. Tuli kyllä todella hyvää!

Sellainen reissu tällä kertaa. Pian kesä on ohi ja nytkin ulkona tuntuu jo syksyn henkeä. Onneksi on ollut niin huippu kesä ettei edes harmita siirtyä lämpimiin villapaitoihin ja raikkaisiin aamuihin, unohtamatta tietenkään ihanaa ruskaa.