Kamala viikko

Pakko tulla kyllä oikein valittamaan tänne, kun on ollut niin kurja viikko. Pari viikkoa sitten menin hammaslääkärin tarkastukseen, missä todettiin seitsemän reikää. Ilmeisesti ihana reflux närästysvaivani on aiheuttanut kariesta ja hampaiden reikiintymistä, koska olen aina pitänyt hyvää huolta hampaistani. Jännän tästäkin tekee se, että olin kevään mittään poikennut hammaslääkärissä kolme kertaa valittamssa eri kohtia suussa ja ikinä ei mukamas mitään ollut. Ja nyt kuitenkin suurin osa reijistä oli juuri niillä kohdilla, mistä valittamassa olin käynyt. Jännää.

Ensimmäiset pari reikää meni ihan kivasti. Sitten viime perjantaina alettiin poraamaan jäätävää reikää alahampaasta takaa. Reikä meni ihan ok enkä tuntenut mitään kipua. Noh, reikä oli niin syvä että lääkäri oli laittanut huomautuksen, että jos hammasta alkaa särkemään niin pitää aloittaa juurihoito. Melkein hetihän se alkoi särkemään ja tiistaina sitten soitin lääkäriin, että nyt kyllä särkee kovasti tuota hammasta. Sain sitten juurihoitoajan keskiviikolle. Menin naama valkoisena vastaanotolle ja pelotti ihan sikana, ei siinä, ensimmäinen juurihoitokerta meni yllättävän hyvin ja kivuttomasti.

Mutta kipu ei loppunutkaan, vaan puudutuksen loputtua hörpätessäni vettä tunsin taas tutun vihlonnan. Jeee eikun soittoa hammaslääkäriin ja taas uutta aikaa tulille. Äsken tulin lääkäristä ja minulle kerrottiin, että tulehdus oli alunalkaen alkanut liian korkeasta paikasta ja ilmeisesti juurihoidossa ei oltu saatu kaikkea tulehtunutta kudosta pois. Eli nyt sitten odotellaan kauhulla ensi viikon tiistaille, että mitenkäs tuo juurihoito jatkuu kun pitäisi se tulehtunut kudos sieltä saada pois.

Harmittaa niin paljon, että melkein itkettää. En käsitä miten voi olla taas niin huono tuuri, että kaikki mikä voi mennä hoidossa pieleen niin menee pieleen. Nyt saan sitten tiistaihin asti kärsiä sekä kivusta, että siitä kauhusta, että puudutus ei välttämättä tehoakaan tulehtuneeseen hampaaseen ja juurihoito pitää silti tehdä. Innolla odotan, täytyy myöntää.

Aknelääkkeitä olen nyt vasta kolme syönyt ja mitään kuivuutta ei vielä ole esiintynyt limakalvoilla tai iholla. Eiköhän sekin kohta ala vaivaamaan.

Taidan koteloitua sohvalle pieneksi mytyksi ja katsoa Greyn Anatomian kymppikautta, jonka ihana ystäväni minulle lainasi. Teemulle, siskolleni ja Mari-Annalle pitääkin erityiskiitos antaa, sillä he ovat tästä viikosta tehneet huomattavasti paremman. Onneksi on ihania läheisiä ihmisiä kun itsellä ei niin hyvin mene.

(eilen tuli illalla käytyä Arboretumissa, ihana auringonlasku < 3 )