Kuulumisia tähän väliin

Nyt olen vihdoin saanut pitkään rästissä olleet blogikirjotukset kirjotettua ja laitettua julkaisujonoon. Välillä näinkin, että aloitettuja aiheita ja kuvia olisi vaikka miten paljon, mutta ei ole vain saanut aikaiseksi niitä loppuun saakka tehdä. Nyt yritän taas vähän parantaa postailutahtiani.

Viikonloppu meni tosi kivasti kun nähtiin perheen kanssa siskoni luona. Ei meillä kummempia suunnitelmia ollut, mutta tulee nähtyä niin harvoin äitiä ja veljeäni, että oli kyllä todella ihana nähdä. Pelailtiin lautapelejä ja naurettiin ihan hulluna koko viikonloppu. Tulipa taas pituutta elämälle jos nauru tosiaan pidentää ikää. Kova ikävä tietenkin tuli taas kun lähdettiin kaikki omiin koteihimme. Pitäisi vain useimmin saada järkättyä tällaisia viikonloppuja kun aina on niin hauska ja ihana nähdä.

Olin NIIN iloinen kun saatiin lunta maahan, edes vähän. Ilma on ollut kylmä ja ulkona ei ole hirvittävän pitkiä aikoja viitsinyt olla, mutta voi miten tuo lumi piristää. Pimeälläkään ei näytä yhtään niin pimeältä kun ilman lunta. Toivottavasti nyt tulisi tuo talvi jo kunnolla, saisi vähän joulufiilistäkin kun siihenkään ei enää ole kuin seitsemän viikkoa. Huh huh kun aika kuluu nopsaan.

Viime viikko meni aika tehokkaasti nenä kiinni kirjassa, oli nimittäin kaksi aika paljon lukemista vaativaa tenttiä samalla viikolla. Muuten koulussa on ollut sen verran rentoa ja mukavaa, ettei paljoa ole tarvinnut stressata. Melkein kaikki ryhmätyöt ollaan saatu tehdä omassa porukassa ja niidenkään aikataulut ei mitään päätä huimaavan tiukkoja ole olleet. Tavallaan ei kyllä haittaa yhtään kun muistelee, millainen stressikimppu olin viime vuonna tähän aikoihin. Toisaalta taas kaipaisin oikeasti hyödyllisiä kursseja, mutta onneksi niitä pitäisi taas vuoden vaihteen jälkeen ilmaantua lukujärjestykseen. Pitäisi alkaa myös harjottelupaikkaa miettimään, vaikken ole sille uhrannut vielä yhtään ajatusta. Siltikään ei stressaa yhtään, vaikka yleensä stressaan aina kaikkea. En tiedä mikä minua vaivaa, mutta hyvä näin.