London - Tower Bridge

Sunnuntaina meille sattui onneksi ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. Olin etukäteen ollut ihan varma että joka päivä sataa, sillä säätiedotus oli enteillyt hieman siihen suuntaan. Voitte varmaan kuvitella hymyni aamuseitsemältä kun aurinko paistoi kirkkaasti ikkunasta kasvoille.

Hyppäsimme metroon aamutuimaan ja matkasimme hotellilta puolisen tuntia lähelle Tower Bridgeä. Kävellessämme auringon paistaessa kohti siltaa, sain ensimmäiset kehut tukastani ohikulkijoilta ja muutamilta työntekijöiltä ketkä katujen kulmassa mainostivat turistipaikkoja. Mielestäni Lontoossa oli TODELLA vähän punaisia tukkia, näin varmasti koko reissun aikana viisi naista kellä oli punainen tukka. Siksi siis tuli herätettyä aikalailla huomiota... välillä tuntui että ihmiset tuijottelivat vähän liiankin paljon. Varsinkin vanhemmista ihmisistä ei oikein tiennyt että oliko tuijotus kovinkaan hyvää vai enemmän paheksuvaa.

Minä sitten rakastuin noihin double deckereihin <3 Oli jotenkin niin suloisia ja punaisia. Kyydissä oltiin vain hotellille mennessä, ja sillon se oli ikävä kyllä aivan täynnä humalaisia ja rinkka oli vielä mukana niin ei ollut ihan niin mukava matka :D Jouduttiin seisoskelemaan yläkerrassa, ja muutaman pysäkin jälkeen kuski alkoi riehumaan ettei yläkerrassa saakaan seistä. Joten menimme alakertaan, mihin ei kylläkään oikein mahtunut. Olisi ollut kiva matkustella enemmänkin nooilla busseilla, mutta tuli kuljettua aika paljon metrolla sillä hotelli oli kuitenkin sen verran kaukana keskustasta.

Kävimme myös Tower Bridgen ylhäällä. Hinta ei ollut kummoinen ja koska päätimme jo ettemme mene London Eyehin niin oli kiva katsoa kaupunkia hieman ylhäältäkin päin edes jostakin. Tuli aika nopsaa kierrettyä se kierros, sillä meillä oli hieman kiire puolenpäivän aikaan alkavaan St. Patrick's Dayn paraatiin. 

Sillan kaiteet oli maalattu ihanan turkoosiksi :) En tiedä ovatko ne aina olleet sen väriset, mutta sopi kyllä hyvin tyyliin.

Aika huikeat näköalat olivat kyllä sieltä yläilmoista.

Menimme siis sillan yli yläkautta ja tulimme toiselle puolelle kuvailemaan ja ihastelemaan siltaa koko komeudessaan. Oli se kyllä vain vaikuttavan näköinen, rakastuin<3 Istuskelimme hetken ja tuijottelimme ohitse viliseviä turisteja ja nappasimme muutaman yhteiskuvan jalustalla. Minä taisin olla kyllä senkin paikan suurin turisti, kokoajan oli kamera melkein kaulalla :D

*pus*

London - St. Patrick's Day

Lauantaina oli myös kyseinen irkkulainen juhlapyhä, eli St. Patrick's Day :) Suomessa ei kyseistä juhlaa kauheasti tunnuta juhlivan, mitä nyt paikallisissa irkkupubeissa jotakin oheistoimintaa on.
Emme olleet matkaa varatessamme tajunneetkaan että reissu osuu juuri tuohon kohtaan. No eipä siinä, lauantai iltana käväisimme ihanassa pubissa ja sunnuntai aamupäivällä oli sitten aiheeseen sopiva paraati.

Oli todella mukava ilta :) Emme juoneet kun muutama paikan päällä, mutta tunnelma pubissa oli leppoisa, vaikka löysimme istumispaikankin ihan sattumalta. Sitten tosiaan oli tuo paraati, oli mukava olla tuollaisessa isossa tapahtumassa mukana. Suomessa kun ei oikein ole mitään tuollaista. Tietenkin asiaa olisi auttanut jonkinlaiset puujalat tai jakkara, että olisin nähnyt muutakin kuin ihmisten takaraivoja, mutta kaikkeen tottuu :) Tunnelma oli silti niin käsinkosketeltava, ettei haitannut vaikkei juurikaan nähnyt. Porukkaakin oli paikalle kerääntynyt mukavasti ja aurinko paistoi lämpimästi <3

London - Singing in the Rain

Kotona taas! Olipas siinä kerrassaan onnistunut reissu, vaikka nyt onkin taas mukava olla kotosalla. On tuo reissaaminen kuitenkin tavallaan raskasta, ainakin tälläisellä meidän tyylillä kun on vaikeuksia pysyä paikallaan vaan joka päivä kuluu nähtävyyksiä kierrellen.

Ensimmäinen ilta Lontooseen saavuttuamme oli aika kaamea. Matka lentokentältä bussilla keskustan metroasemalle keskiyöllä sujui vielä ihan hyvin, mutta sen jälkeen metroasema suljettiin ennen kun kerkesimme viimeiseen metroon ja meidän piti keksiä suunnitelma jotta löytäisimme itsemme edes johonkin aikaa hotellista tutimasta. Onneksi ikävän kävelymatkan, muutamien rahojen vaihtelujen ja hieman pelottavan bussimatkan jälkeen saavuimme ihanalle hotelillemme.

Hotelli oli kyllä aikamoinen helpotus. Etsimme tosi kauan hyvää hotellia ja tämä sattui tarjouksena Booking.comin sivuilta noin kuukausi sitten. Ihan mahtava hotellihuone! Oli kyllä niin ihana päästä tuonne pitkän ja raskaan matkustusyön jälkeen. Suihkuun ja nukkumaan.

Joka aamu sai keittää aamukahvit itse, joka oli myös mahtava ominaisuus hotellihuoneessa. Vedenkeitin, pikakahvia ja teetä ja kaikki lisukkeet. Meidän huoneen hintaan ei kuulunut aamiaista ja se tuntui niin kalliilta ettemme sitä sitten ottaneet. Oli hyvä päätös.

Lauantaina meidät herätti sateen ropina. Läheisen metroaseman infopisteen asiakaspalvelija naureskeli  meille päivän olevan ainoa sadepäivä kolmeen kuukauteen. Varmasti silti liioitteli, mutta kyllähän tuo sää hieman harmitti. Kylmä siellä ei silti ollut, yli kymmentä astetta taisi olla sateellakin.

Sadetta tai ei, päädyimme silti valokuvailemaan Big Beniä ja rämpimään ihmismassan ja sateenvarjojen saattelemana paikasta toiseen. Voi sitä turistien määrää!

Lisää Lontoon matkasta päivittelen hieman myöhemmin. Siinä ensimmäinen satsi kuvia ja tunnelmaa. Onneksi tämä oli ainoa päivä kun vetta satoi.