Valoa kiitos!

Tänään oli oiva esimerkki siitä, mitä Suomen talvi pahimmillaan on. Ei lunta, sataa vettä, pilkkopimeää kello kahdeksan kun menee töihin ja sama kello neljä kun pääsee töistä. Tavallaan saa olla iloinen ettei ihan joka päivä ole tällaista vuoroa vaikka viime aikoina on aika paljon ollutkin. Mutta silti... minä en kestä. 

Kaipaan niin paljon valoa ja nyt ollaan vasta marraskuussa. Tämä auringonvalon puute on jotakin ihan jäätävää. Ja nyt kun miettii vielä vaikka vuosi taaksepäin... viime talvenakin oli kauan lumetonta, pimeää, pilvistä... ja tämä sama pilvisyys ja sateisuus on jatkunut ympäri vuoden, kesä mukaanlukien. Keskimäärin päivätkin - se huikea viisi tuntia mitä valoisaa aikaa jää - on pilvistä. Huah!

Kelivolinan lisäksi tahdon laittaa tähän muutaman kuvan eiliseltä illalta, jolloin yritin hakea niitä ainoita positiivisia juttuja mistä tykkään tähän vuodenaikaan. Laitettiin siis muutamia kynttilöitä palamaan, juotiin teetä, kuuneltiin hyvää musiikkia, syötiin jätskiä ja pelattiin lautapelejä Teemun kanssa. Pitää sitä jotenkin yrittää itseään piristää, ja kynttilöiden polttaminen tuo äkkiä erittäin tunnelmallisen hetken niinkin hassuun tekemiseen kun lautapelien peluuseen. 

Yrittäkäämme siis selvitä tästä kaamoksesta... ja löytää iloa pienistä arkisista asioista.... ja lähteä etelään jos rahat sallii (harmi ettei salli :( ) !