Piparkakkutalo oikaisten

Saan aina yhtäkkiä ideoita leipomiseen ja pakko ne on toteuttaa, vaikka moni sanoisi ettei kannata. Piparkakkutalon tekeminen oli yksi niistä justuista, mistä minua vähän varoteltiin. Kun töissä hehkuttelin työkavereille että tänään on se päivä kun alan väsäämään taloa, sain lähinnä sääliviä katseita.

Okei, johtuen ehkä hieman näistä katseista ja neuvoista, en alkanut väsäämään taloa alusta asti vain oikaisin ja ostin tälläisen valmispakkauksen, missä ei pitänyt tehdä kun pohja itse ja tietenkin koristeet. Aika huijausta, mutta minä enemmän nautin siitä koristelusta kuin epämuodostuneiden seinien kokoomisesta. Ei siinä mitään, koristelu olikin mukavaa, mutta se kokoomisvaihe siinä onkin se pahin juttu. Sokeri alkoi liian nopeasti paakkuuntumaan ja kovettumaan ja talon seinä meni kasaan kun koitin kiinnittää kattoa paikalleen. Lopulta oli pakko pursuttaa vähän kuorrutetta sekaan kun tuntui ettei sokerimassasta ollut enää mihinkään ja talo oli saatava pysymään pystyssä.

Lopputuloksena oli että talo pysyi pystyssä pyhällä hengellä ja jostakin syystä seos jolla väritin seinät ei meinannut ollenkaan pysyä seinissä, vaan lähti valumaan aina huoneenlämpöön tuodessa. Nyt - koska tästä on siis jo tovi aikaa - seinien värimassa on onneksi kovettunut ja talokin on pysynyt hienosti kasassa.

Päätin etten tee ihan perinteistä kattoa vaan leikkasin kasan vaahtokarkkeja puoliksi ja liimailin ne vieri vieren sokerimassalla kattoon.