Vihkiminen meni tosi hienosti ja minua ei edes jännittänyt ennen alttarille kävelyä. Heti kun ovet aukesivat ja kaikki meille tärkeät ihmiset nousivat pystyyn, alkoi minua itkettää. Muistan kun kuiskasin Jannelle, että nyt kyllä meinaa itkettää. Vaikka aluksi sovittiin, että kävellään tosi hitaasti niin aika nopsaa sitä lopulta tuli harpottua kirkon pitkää käytävää pitkin kohti Teemua.Onneksi tosiaan tuo kävely onnistui mekon hätälyhennyksen jälkeen hyvin, eikä tarvinnut sitä yrittää pitää ylhäällä. Olin tosi tyytyväinen meidän sisääntulomusiikkiin, joka oli Christina Perrin Thousand Years kahdella akkarilla soitettuna.
Hih, äitiä vähän tais itkettää. < 3
Odotin riisinheittokuvia ehkä kaikkein eniten, sillä mielestäni hääpareista melkein kauneimmat kuvat on yleensä otettu juuri tästä hetkestä. Onneksi meidänkin kuvista löytyi muutama missä olin tyytyväinen molempien ilmeeseen. Voi sitä ilon ja onnen määrää, mitä sitä tuntee kun tätä hetkeä ja tätä päivää muistelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tekevät minut iloiseksi joten kiitos vaivannäöstäsi ! :)