sunnuntai 2. lokakuuta 2016
Opiskelijabileitä ja muuta elämää
Tässä väänsin aikani englannin raporttia ja meni niin pahasti hermo, että päätin tulla sittenkin kirjottamaan päivitystä tänne (enkun tuottaminen ei kuulu vahvuuksiini, vaikka sitä hyvin ymmärränkin).
Olen niin iloinen kun sain siskoni innostumaan ja lähtemään kanssani parin viikon päästä päivä Tukholmassa-reissulle. Ei olla ikinä oltu kuin laivalla kahdestaan ja molemmat omaavat mitä surkeimman suuntavaiston. Olen kuitenkin Teemun kanssa kahdesti Tukholmassa piipahtanut, niin voisi kuvitella, että ihan hyvin löytää tarvittavat paikat. Joka tapauksessa, olen hirveän innoissani, että pääsee edes jonnekin. Edes tohon naapurimaahan. Oikeasti haaveilen viikonloppureissuista ympäri Eurooppaa ja pitkästä kaukomatkasta Japaniin tai Balille, mutta koska rahatilanteessa ei hurraamista ole, pitää ottaa se mihin on varaa. Eli Tukholmaan.
Suomessakin on kyllä ollut tosi kaunista viimeaikoina. Ihana ruska on kyllä nyt parhaimmillaan, vielä kun saisi napattua kameran kainaloon ja lähdettyä kunnolla kuvailemaan. Ehkä tänään saan aikaiseksi kun aurinko niin kauniisti taas paistelee.
Torstaina tuli käytyä muutaman huipun koulukaverin kanssa opiskelijatapahtuma Hervannan humalahyppelyssä hyppelehtimässä. Vettä satoi suurimman osan ajasta ihan kaatamalla ja baareihin oli jonot ulos saakka, mutta pitää silti sanoa, että oli tosi hauskaa. Seura sen tietenkin tekee eikä keli tai jonottaminen. Uusia merkkejä tuli muutama haalareihin, vielä kun saisi joskus aikaseksi niitä laittaa kiinni. Ennen tuota tuli laitetta vuosi sitten saadut merkit kiinni haalareihin, ettei tämä tahti nyt liian huima ole ollut. Ei ole kyllä suoraan sanottuna tullut edes opiskelijabileissä käytyä. Ehkä tänä vuonna voisi vähän ryhdistäytyä ja koittaa käydä enemmän, sillä tuskinpa menen enää opiskelemaan tämän koulun jälkeen. Pitää siis otta ilo irti tästäkin ajasta. (sorry taas näistä kamalista puhelinkuvista)
Melkein unohtui mainita, että meillä oli ihana vieras tuossa viikko sitten lauantaina kun Leena toi ihanan Sulo koiran meille hoitoon. Meillä ei ikinä ole koiraa ollut edes hoidossa ja kun tässä koira kuumeessa elelen, niin oli hauska testata vähän miltä tuntuisi koira omistaa. Käytiin sunnuntai aamupäivästä juoksemassa Sulon kanssa kaksin lähi metsässä ja tuli kyllä niin kiva olo siitä lenkistä. Kyllä sitä alkaa olemaan aika varma, että koiran haluan. Eri asia sitten että onko se nyt keväällä vai joskus myöhemmin, riippuu tietenkin rahatilanteesta ja muutenkin elämäntilanteesta. Toivottavasti onnistuisi jo ensi keväänä. On tässä nyt jos tovi koirasta haaveiltu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tekevät minut iloiseksi joten kiitos vaivannäöstäsi ! :)