Ongelmana huono iho

Olen oikeastaan viime syksystä saakka alkanut taas tappelemaan huonontuneen ihoni kanssa, ja välillä siihen sainkin hetkeksi apua. Häitä ennen iho sai jonkun ärsytyksen ja ei todellakaan hääpäivänä ollut parhaimmillaan, mutta iso kiitos ammattimeikkaajalle, joka sai tilanteen pelastettua. Nyt kesä on kuitenkin takanapäin, eikä ihon helpotusta vieläkään ole tullut.Olen pyörinyt netissä vinkkejä etsien varmaan reippaasti yli puoli vuotta, takertuen kuin hukkuva jokaiseen toivon jyvään, mitä jostakin uudesta ihonhoitosarjasta tai luonnon keinoista on puhuttu. Olen koittanut suolasaippuat, sinkit, omega3, erilaisia tuotesarjoja akneen, Meinebasen, gluteenittoman ruokavalion, vehnättömän ruokavalion, vaihtaa tyynyliina ja pyyhkeitä jatkuvasti... tätä listaa voisi pitkälle jatkaa.
Pelottaa suoraan sanottuna ihan sikana edes sanoa tätä ääneen, mutta tänään minulle on varattuna ihotautilääkäri ja olen lähes varma, että minulle määrätään Roaccutan-kuuri. Niille kelle kuuri ei ole tuttu, voin valaista hieman, että kuuri on siis akneen tarkoitettu todella rankka kuuri, mikä kestää puolesta vuodesta pidempäänkin. Kuurin aikana pitää seurata maksa-arvoja tarkkaan sekä raskaaksi ei ehdottomasti saa tulla, sillä kyseinen lääke voi aiheuttaa sikiövaurioita.

Okei, ihoni nyt ei ehkä ihan oikeasti ole missään kauhean pahassa kunnossa. Lievä/keskivaikea aknehan tämä on. Mutta minulle se on maatakaatava. Ollut jo pitkään. Ja tämä jatkuva tappelu ja toivominen ja uusien juttujen kokeilu turhaan on todella kuluttavaa.

Sivuoireet pelottavat ihan hirveästi. Ehkä se on tämä pitkään jatkunut jahkailu, mikä sai minut pelkäämään tätä kuuria entisestään. Olen lukenut joo vähän liikaakin netin keskustelupalstoja, mutta onhan siellä todella paljon niitä hyviäkin kokemuksia. Myös lähipiirissäni on muutama kuurin syönyt, joilla kaikki oli mennyt ihan hyvin.

Pimentyvä syksy, koulustressin, jäätävän raskas lääkekuuri, eivät ehkä ole ihan sellaiset, mitä tälle loppuvuodelle olisin toivonut. Mutta kuuri on silti vain sen kuusi kuukautta (hyvässä tapauksessa siis) ja jos kaikki menee hyvin, iho on sen jälkeen parantunut eikä uutta aknea kovin suurella todennäköisyydellä minulle iske.

Ajattelin alkaa blogiini pitää Roaccutan-päiväkirjaa. Eli aina välillä kerron vähän kuulumisia, mitä sivuvaikutuksia on tullut ja miten naama voi. Kuvia tuskin uskaltaudun julkaisemaan tai katsotaan nyt.
Pelkään ihan hirveästi kuurin aloittamisen jälkeen seuraavaa pahenemisvaihetta, sillä pahassa tapauksessa se saattaa huonontaa ihon kunnon paljon pahemmaksi, kun mitä se lähtötilanteessa oli. Mutta kyllähän se paranee tai ainakin pitäisi siitä parantua. Olen lukenut niin paljon lääkkeestä, että ainakin luulen olevani valmis siihen kaikkeen.

Maailma on välillä epäreilu. Toisille on siunattu täydellinen iho ja toisille ei, mutta minkäs teet. Ei näille mitään voi. Onneksi minulla on ihana aviomies ja perhe ja paljon rakkaita ystäviä, jotka kaikki yhdessä varmasti auttavat minua jaksamaan tämän kuurin kaikkineen sivuvaikutuksineen.

Positiivinen juttu on se, että koulu on lähtenyt todella kivasti liikkeelle. Projektit ovat olleen mielenkiintoisia ja koulussa ollut mukavaa ja leppoisaa. Okei takana on vasta viikko, mutta loppuvuoden hommat ovat jo aika selkeinä mielessä.

Toivon todella, että seuraava puoli vuotta ei tule pelkästään pyörimään naamani ja sivuvaikutuksien ympärillä, vaan syksyyn ja alkutalveen riittäisi kivojakin juttuja. Katsotaan. Eipä tuosta elämästä ikinä tiedä, mitä se tuo tullessaan. Raportoin vielä mitä se lääkäri sanoi ja mitä tulee tapahtumaan.

New York - Day 2

Tuli aika paljon vain käveltyä ympäriinsä ilman sen suurempaa päämäärää, mikä oli kyllä ihan parasta. Tälläiset ei suunnitelmia matkapäivät on kyllä välillä tosi virkistäviä.

Kesken päivää vietetty piknik Central Parkissa kuulostaa hyvältä idealta, joten kävimme nappaamassa kaupasta evästä ja suuntasimme puistoon. Emme huomanneet yhtään vilkaista taivaalle. Kerettiin juuri ja juuri saamaan kamerat ja ruuat ja puhelimet turvaan kun taivas aukesi ja vettä tuli kun saavista kaatamalla. Juostiin muiden mukana lähimpään alikulkutunneliin ja onneksi tehtiin niin, sillä vettä tuli kovaa ja paljon. Sen lisäksi ukkonen jyrisi niin kovaa että aiheutti muutamalle kanssa olijalle kiljahduksia ja jonkinlaista ahdistuskohtusta. No onneksi kestänyt kovin kauaa ja päästiin jatkamaan päivää. Vaatteet kastui aika paljon, mutta ilma oli niin lämmin ja aurinkoinen heti myrskyn jälkeen, että äkkiä ne kuivuivat.

Tuleva konttorirottako?

Pitkästä aikaa tuli kuvattua oikein päivän asua, kun käytiin Maikin kanssa kaupungilla ja sattui olemaan ihan kivat vaatteet päällä. Olen yrittänyt nyt taas pitää vähän enempi laseja, koulujen alku kun lähenee niin tottuisi edes vähän ennen sitä.
Tuli tuossa koulun ohella innostuttua vähän kynähameista ja kauluspaidoista. Voihan niitä kauluspaitoja näinkin käyttää. En malta odottaa jos joskus saisi jonkun unelmatoimistotyön. Tarkkaan en tiedä vielä, mitä se pitäisi sisällään, mutta ehkä ensi lukuvuoden jälkeen alkaa enemmän hahmottamaan.

Kauneutta Suomessa

Päätettiin piipahtaa kotipaikkakunnalla äitin, Juhan, Mariannen ja Teemun kanssa muutama viikko taaksepäin. Minulla oli vapaapäivä, niin pääsi vähän aikaisemmin liikkeelle. Nyt kun tuli viime otettua pyörä ajoon, niin päätettiin Teemun kanssa siirtyä mielummin kaksipyöräisellä. Ilma oli tosi tuulinen, mikä teki ajosta hieman epävakaan, mutta silti oli ihana pitkästä aikaa moottoripyöräillä. Tietenkin minä siis vain kyydissä.

Oli kiva piipahtaa tutuissa maisemissa, tulee niin harvoin käytyä. Ja tottakai äitiä ja Juhaa oli ihana nähdä pitkästä aikaa! Mariannen kanssa nyt nähdäänkin harvasen päivä :D

Valmiina takaisin kouluun!

Ajattelin tähän matkapostailujen väliin kertoa vähän kuulumisia. On ollut aika kylmiä päiviä, yhtenä päivänä kun käytiin Pokemon jahdissa Teemun kanssa, niin oli pakko heittää kaulahuivi ja pipo päälle! Elokuussa! Mur. Toivon kovasti, että tulisi vielä yksi lämpöaalto tänne koto-Suomeen, sillä en tiedä muuten miten kestän. Kaikki ystävät ja tutut on lähdössä jonnekin, ja minua edelleen vain painaa matkakuume. Vaikka edellistä reissua en ole edes kerennyt vielä täälä käymään läpi.Koitan kuitenkin nyt vain niellä tämän levottumuuden ja keskittyä nyt vain ihan arkeen. Ehkä miettiä talvelle jotakin irtiottoa. Tai pientä laivamatkaa vaikka siskoni ja äitini kanssa johonkin kohtaan syksyä.

Kohta on myös aika palata takaisin koulunpenkille tämän tapahtumarikkaan kesän jälkeen. Odotan toisaalta yllättävän paljon toista vuottani Tamkissa, vaikka tuli huomattua, etten mikään opiskelijaihminen ole. Enemmän tykkään ihan työnteosta ja siitä, että on vähän rahaa tehdäkin juttuja.

Muokkasin vähän loppuvuoden kalenteria ja tulostin kaikki lukkarit jouluun saakka ja värittelin niitä vielä kivoilla, uusilla korostusväreilläni ja niittasin aina kyseisen viikon kohdalle. En ole ikinä tykännyt käyttää puhelimen kalenteria vaan minulla on melkein aina ollut paperinen kalenteri. Nyt vielä kivoilla nahkakansilla.

Vaikka koulussa nykyään paljolti läppärin kanssa mennään, niin tykkään silti kantaa mukana ihan paperia ja kyniäkin. Huomasin jo ensimmäisenä vuonna, että mitään suurta kansiota on turhaa koulussa mukanaan kantaa ja irtopaperitkin ovat hieman hankalia. Siksi tälle vuodelle ostin yhden ison vihon ja merkkasin vain eriväreillä kohdat, missä aihe tulee vaihtumaan. Saapi nähdä onko kuinka käytännöllinen.

Uuden repun nappasin kirpparilta neljällä eurolla. Varmaan tulee edelleen käytettyä sitä keltaista fjällrävenia, mutta vaihtelu virkistää.

 Kannoin Havaijilta mukanani vesipullon, kun oli niin nätti. Tätä olisi tarkoitus koulussa myös käyttää, koska minulla on pakko olla aina vesipullo mukana.

New York - Welcome to the best city in the world

Tiedän, että olen hehkuttanut tätä jo tarpeeksi, mutta en silti voi olla hehkuttamatta rakkauttani tätä kaupunkia kohtaan. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta New York on sellainen kaupunki, missä voisin joskus kuvitella asuvani pienen hetken. En kauaa, mutta vaikka jonkun puolivuotta. On vähän liikaa rakkaita ihmisiä täällä Suomessa, että ikinä voitaisiin oikeasti muuttaa pitkäksi aikaa pois. Toisaalta jos Nykissä joskus hetken asuisi, voisin kuvitella, että mahdollisten yökyläilijöiden määrä voisi olla aika suuri.

Mutta, mutta takaisin aiheeseen. Eli aika säälittävän lyhyt aika saatiin nauttia Nykin menosta ja meiningistä tällä kertaa. Tietenkin se, että paikka oli jo aika "tuttu" viime reissulta, teki sen ettei ollut oikeastaan pakko käydä yhtään missään. Paitsi Top of the Rockissa katsomassa kaupunkia ylhäältä käsin. Se on ehdottomasti lempipaikkani koko kaupungissa. On vaikea vetää vertoja sille näylle kun kaupunki avautuu mahtavana silmien edessä, kaiken keskellä mahtava Empire State Building.

Käytiin siis heti ekana kunnon päivänä (sitä aikaeronukkumispäivää en laske :D) illalla yläilmoissa. Sitä ennen tuli käppäiltyä taas kerran Brooklyn Bridge ja sen jälkeen mentyä piknikille ja päivätorkuille puistoon, mistä näkyi kivat näkymät New Jerseyn puolelle.