Uudet hiukset

Minä vaaleahiuksisena. En olisi kyllä ihan heti uskonut, mutta näin nyt vain kävi. Tarina alkoi siitä kun punaiseksi värjäily alkoi kyllästyttää ja kaipasin jotakin uutta. Samoihin aikoihin lopettelin Roaccutan kuuriani ja totesin sen aiheuttaneen minulle ikävän jälkisivuvaikutuksen; hiustenlähdön. Kun tukkaa alkoi taas jäädä harjaan ja käsiin ihan liikaa, totesin että voisin hetkeksi lopettaa tämän värjäyskierteen. Omavärini on kaiketi maantienharmaa ja tummassa tukassa se näkyy todella kamalana juurikasvuna, jolloin värjätä piti kuukausittain.

Aloitin siis kampaajalla värjäysoperaation, missä tyviväri pyrittiin saamaan lähelle omaa väriä ja muut hiukset vaalennettiin. Muutaman kampaajakäynnin ja kesän auringon vaikutuksen jälkeen hiukseni alkoivat olemaan aika vaaleat. Nyt on kesä "blondina" takana, ja pitää kyllä sanoa että olen viihtynyt yllättävän hyvin. En osaa sanoa, tulenko tähän hiusväriin jäämään lopullisesti, mutta ainakin toistaiseksi on ollut oikein mieleinen. Lisäksi on aivan ihanaa, kun joka kuukausi ei tarvitse miettiä seuraavan väripurkin ostamista.

Roaccutanin jälkeen

Ajattelin, että kun kerran aloitin tästä kuurista puhumaan, puhun siitä myös kuurin jälkeen. Siitä on nyt viitisen kuukautta, kun söin viimeisen Roaccutan pillerin. Ihoni tuli todella hyvään kuntoon kuurin aikana, mutta suurin muutos tapahtui vasta muutaman kuukauden jälkeen kuurista. Tällöin arvetkin olivat päässeet vähän vaalenemaan.

Pakko sanoa, että olen ollut todella varpaillani koko tämän ajan. Pelkään, että naamani räjähtää uudelleen, joten en ole liian toiveikkaana ollut sen suhteen, että tämä olisi yhdellä kuurilla ohi. Sen verran ihanaa on ollut olla ilman akneihoa, että olisin valmis jopa uuden kuurin syömään tarvittaessa. Olen myös henkisesti valmistautunut siihen.

Jonkin verran on tullut finnejä, mutta ainoastaan yksittäisiä ja todella lyhytikäisiä. Muutama isompi hormonifinnikin, mutta mielestäni nekin ovat hävinneet muutamassa päivässä. Jos tilanne pysyy tällaisena, yksittäiset finnit eivät todellakaan haittaa minua.

Kuurista jälkikäteen voin sanoa, että mielestäni pääsin oireiden osalta todella vähällä. Hirveästi ei ollut muuta kuin silmien ja huulien kuivumista sekä ajoittaista selkäkipua. Kasvojen iho ei kuivunut mitenkään liikaa missään kohtaan, kunnon rasvauksella se pysyi oikein hyvänä. Lisäksi tuntui, että Roa vaikutti hieman mielialaani ja olin jonkin verran alakuloisempi ja väsyneempi kuurin aikana ja heti sen jälkeen. Tähän en silti voi varmasti sanoa, johtuiko se pelkästään kuurista.

Loppujen lopuksi, voin suositella kuuria muillekin pahasta aknesta kärsiville. Itse mietin ja pelkäsin todella kauan enkä uskaltanut kuuria aloittaa. Jos tulokset vain pysyvät, niin voin sanoa että ei kaduta yhtään. Tietenkin puhun vain oman kokemukseni perusteella, lääke tuntuu vaikuttavan vähän eri tavalla eri ihmisiin. Kaikille se ei sovi ja aiheuttaa liikaa haittavaikutuksia. Omaa kehoa kannattaa kuunnella tässäkin asiassa ja mennä sen mukaan. Ihotautilääkärin vastaanotolle kannattaa kuitenkin marssia, jos iho alkaa oikeasti haitata joka päiväistä elämää.

Kohti syksyä

Kesä alkaa olla takanapäin (mikä kesä?) ja ilma alkaa viilentyä päivä päivältä. Minun syksyni tulee olemaan aika raskas, sillä yritän käydä töissä mahdollisimman paljon koulun viimeisten kurssien ohella. Harjoittelua on vielä ensi viikko jäljellä ja jo nyt koulun yhdistäminen siihen on ollut aika rankkaa. Muutamina päivinä on tullut mentyä monta kertaa koulun ja työn väliä.

Onneksi pian loppuu palkaton harjoitteluni ja jatkan palkallisena samassa paikassa. On ollut todella ihanaa saada uusia tuulia elämään. Uusi työ on ollut haastavaa, mutta ainakin on ollut ihana huomata, että olen siitä huolimatta pärjännyt siinä. Sen lisäksi toimistotyössä on saanut hyödyntää vaatekaapin sisältöä eri tavalla ja keksiä kivoja työasuja.

Mutta hauskaa sunnuntaita kaikille, meillä ei ole Teemun kanssa kummempia suunnitelmia tälle päivää. Ihanaa välillä kun ei ole mitään suunnitelmia, varsinkin kun arkipäivät menee niin kiireessä.
 

Nämä kuvat tuli otettua viimeiseltä moottoripyörä reissulta. Alkaa olemaan niin kylmä, ettei oikein tarkene kyydissä olla vaikka kuinka laittaisi vaatetta päälle.

Lontoo part 3

Siinä vielä loputkin kuvat reissusta. Harmitti hieman kun jäi lopulta tuo Tower Bridgellä käyminen, vaikka se kuuluu lempi nähtävyyksiini Lontoossa. Kotiinpaluuaamuna lentokentälle suuntaessa oli yksi pysäkki juuri sopivassa kohtaa ja tuli sittenkin nähtyä kyseinen silta. Edes kaukaa.


Kotiinpaluu sujui hyvin, tosin korviani särki taas pitkästä aikaa lentokoneessa kovasti. Minulla oli kylläkin hieman vääränkokoiset lentotulpat, uskon sen vaikuttaneen asiaan. Häämatkan kaikkina seitsemänä lentona ei millään särkenyt korvia lentotulppien ansiosta, mikä oli kyllä suuri helpotus. Ei ole yhtään mukava tunne tuo painesärky korvissa.

Mutta sellainen reissu. Oli oikein kiva pieni irtiotto arjesta, kaikesta huolimatta.

Lontoo part 2

Joo, näköjään nämä Lontoo postauksetkin hieman jäivät tuon julkaisemisen tiimoilta. Ekan päivän tapahtumien jälkeen loppureissu sujui aika rauhallisesti. Ei kierrelty kovin paljoa nähtävyyksiä, mutta tuli käveltyä paljon paikasta toiseen ja nähtyä vähän erilaista Lontoota. Käytiin myös luonnontieteellisessä museossa, mikä oli todella mielenkiintoinen niinkuin muistelinkin. Täytyy kyllä sanoa, että jotenkin kun oli toinen kerta kyseisessä kaupungissa, jäi tuo kuvien räpsiminenkin huomattavasti vähemmälle. Tietenkin tämä bloggaamisen vähentäminenkin on varmasti vaikuttanut osaltaan siihen.

Lipaston maalaus kalkkimaalilla

Minä olen vähän sellainen ihminen, että innostun jostakin jutusta nollasta sataan ja sitten minun on ihan ihan ihan pakko aloittaa ja tehdä se heti valmiiksi. Tarkoitan siis sellaista, että anon Teemun kanssani kesäiltana hiomaan vanhoja kuormalavoja ulkona, että saan seuraavana päivänä maalata ne valkoiseksi ja tehtyä sohvan parvekkeelle.

No nyt en joutunut vaivaamaan rakasta aviomiestäni, sillä tämän projektin tein ihan itse. Kun ostin torista meidän harmaaksi maalatun apteekkarilipaston, päätin heti, että haluan joskus maalata sen eri väriseksi. Nyt sitten iski yllättäen joku päähänpisto ja oli ihan pakko tehdä se heti. Niinpä muutaman päivän tutkimustyön jälkeen suuntasin perjantaina työpäivän jälkeen Tallipihalle hakemaan Annie Sloanin kalkkimaalia sekä vahaa.

Kalkkimaalihan on siitä erikoista, että sen lisäksi ettei pohjatöitä tarvita, se on lähes täysin hajutonta ja myrkytöntä. Niinpä maalauksen voi tehdä vaikka sisällä, kuten sitten teinkin. Vuorasin ensin sen kämpän osan jätesäkeillä, laitoin musiikkia soimaan ja aloin sutimaan.

 Tässä siis tarvittavat välineet: Kalkkimaalia, pehmeä maalisuti, hiekkapaperia, kirkasta ja tummaa vahaa sekä sekoitusväline maalille. Maali kannattaa pitää ylösalaisin ainakin tunnin ennen maalaamista ja sekoittaa hyvin sekä ennen avaamista purkkia heiluttamalla, että purkin avaamisen jälkeen jollakin välineellä. Itse taiteilin grillitikuista hienon sekoittimen.

Kyseinen sävy on Florence. Jälkikäteen ajatellen olisin ehkä sekoittanut pienen tipan sinistä sekaan, jotta väri olisi hieman taittanut siniseen.

Vetimet tottakai pois alta ja sitten vain maalaamaan. Maali tuoksui ihan pikkusen samalle kuin erikeeperi eli ei todellakaan vahva tuoksu.

Lipasto kuivui seuraavaan päivään, sillä en jaksanut enää illalla (ihme kyllä) jatkaa projektia. Kalkkimaali kyllä kuivuu hirmu nopeasti, eli periaatteessa pari tuntiakin olisi riittänyt. Seuraavana päivänä siirsin lipaston parvekkeelle ja aloitin hiomaan kulmia sekä pintaa jotta tulos olisi luonnollisempi ja hieman vanhemman näköinen. Vähän alkoi jännittämään, innostuinko hiekkapaperin kanssa liikaakin, mutta onneksi tulos oli tosi mieleinen jo kirkkaan vahan jälkeen.

Sitten hieroin (vanhalla sukalla) ensin kirkkaan vahan pintaan joka puolelle. Kannattaa levittää pieneen osaan kerralla, hieroa vaha pyörivin liikkein ja sitten vielä puhtaalla liinalla pyyhkiä pinta puun syiden suuntaisesti. Kun kirkas vaha oli levitetty koko lipastoon, aloitin korostamaan yksityiskohtia tummalla vahalla.

Vahauksen jälkeen lipasto sai kuivua parvekkeella vielä seuraavaan päivään ja siinä se sitten oli. Minun oma väripilkku kotiin. Olin ihan yllättynyt miten paljon Teemukin siitä tykkäsi.

Lontoo part 1

Tietenkin olen jo pitkään häämatkalta kotiutumisen jälkeen haaveillut uudesta reissusta, mikä ei varmaan tule kellekään yllätyksenä. Mitään kallista ei pystynyt niin pitkän ja kalliin reissun jälkeen tekemään, mutta edes joku pieni irtiotto arjesta toisi toivottua piristystä. Lontoo jäi meille molemmille aikoinaan sellaiseksi paikaksi, että pitää päästä uusintakäynnille vielä joskus. Yhtä asiaa ei kumminkaan muistettu edullisten lentojen varaamisen jälkeen - nimittäin Lontoon hirveitä hotelleja. Jouduttiin siis pulittamaan ihan liikaa kolmen yön majoituksesta, mutta ainakin majoitus oli siisti, eikä sisältänyt mitään ylimääräisiä juoksevia vieraita.

Lähdettiin siis viikko sitten keskiviikkona matkaan Helsingistä Norwegianin lennolla. Minä vihaaaaaaaaan tuota siirtymistä Tampereelta Helsingin lentokentälle, se on jotenkin maailman puuduttavin matka. Istun mielummin vaikka tupla määrän lentokoneessa. No en tiedä siitäkään, mutta ikävöin silti aikoja kun Ryanair lensi ihanasti Tampereelta moneen paikkaan. Oli niin ihana lähteä lyhyelle viikonloppureissulle kun matkaa kentälle on se kymmenen minuuttia ja kenttäkin on niin pieni, ettei tarvitse kovin paljoa aikaisemmin paikalle vaivautua. Jokatapauksessa, suoriuduttiin yöbussilla kentälle ja siellä kolmen tunnin odottelun jälkeen silmät punaisina lennolle.

Lontooseen saavuttiin aamupäivästä ja päästiin hyvällä tuurilla kirjautumaan hotelliinkin heti sinne saavuttuamme. Oli sattumalta huone siivottu juuri kun tultiin.

Hotellimme oli pieni, mutta todella siisti ja henkilökunta oli ystävällistä. Omega hotelli olikin saanut hyvät arviot ja siksi se valittiin (niitten lukuisten huonojen arvioiden hotellien joukosta). Sijainti oli myöskin hyvä ihan Hyde Parkin läheisyydessä.

Kun oltiin hetki hotellilla kuosituttu, halusin lähteä katselemaan tuttuja nähtävyyksiä, mutta suunnattiin kuitenkin ensin läheiseen ravintolaan syömään lounasta. Siellä ollessamme huomasimme paikallisten kääntävän televisiota isommalle ja telkkarista pauhaavan terrori iskun uutisointia. Pikkusen kylmäsi, sillä jos ei oltaisi menty ensin syömään oltaisiin varmaan juuri keretty kyseiseen paikkaan iskun aikoihin. Mentiin sitten takaisin hotelliin tutkimaan tapauksen vakavuutta paikallisista uutiskanavista. Onneksi ei silti ollut mikään pommi, sillä sillon varmaan olisi oma loma mennyt ihan piloille.

Kieltämättä hieman pelotti, minä kun olen tälläinen helposti säikähtävää sorttia muutenkin. Paikalliset ja jopa turistit kaupungilla olivat hyvin rauhallisesti ja normaalisti, joten muualla kun kyseisellä alueella liikkuessa ei huomannut mitään poikkeavaa. Jätettiin silti minun toiveesta nähtävyydet siltä päivältä (minä kun pelkäsin, että saattaisi tulla vielä jotakin jälki iskuja) ja mentiin sen sijaan Hyde Parkiin kävelemään. Siellä hetkessä mieleni kirkastui, sillä puistossa oli mitä ihanampia kirsikkapuita. En ole niitä juurikaan Suomessa nähnyt, joten olin ihan innoissani.

Loppuillasta käytiin vielä shoppailemassa Primarkissa ja muissa edullisissa liikkeissä, mitä Suomesta ei löydy. Minulla on aina ne perus halppisvaateliikkeet missä tulee käytyä ulkomailla. Nyt ei kuitenkaan löytynyt juuri mitään ostettavaa. Paitsi...