Kivaa ilmaa oli lupailtu sunnuntaille ja päätettiin lähteä käymään uudelleen Cape Grecon luonnonpuistossa mihin ei ollut kun parinkymmenen minsan matka bussilla. Noh, ei ehkä taas ollut se ideoista parhahin...
Nam, ihania paikallisia mandariineja.
Kivat maisemat ja sillee mutta kun lähdettiin etsimään yhtä nähtävyyttä mihin oli hyvät opasteet... nuoli ja Sea Caves. Me sitten rämmittiin tuolla kivikossa aikamme ja Teemu sai kuulla aikamoiset litaniat taas meikäläisen suunnalta, aurinko porotti ja minä en ollut muistanut ottaa edes hattua mukaan. Yhyy. Sitten luovutettiin jossakin kohtaa ja poikettiin tieltä. Tuntui ikuisuudelta se matka kunnes vihdoin häämötti edessämme ihana autotie. Kävi kyllä tuuri kun siitä kohtaa olisi ollut vielä pitkä matka bussi pysäkille, bussi kaahasi kuitenkin meitä vastaan ja kun oikein viitottiin niin se pysähtyi. Mukava kuski otti meidät kyytiin ja ajattelin koko bussimatkan, miten minusta ei ikinä tule mitään vaeltajaa. Tietenkin toisenlaisissa varusteissa olisi jaksanutkin kävellä kivikossa kauemmin, mutta ei puolirikkinäiset läpsyttimet jalassa ja minishortsit päällä.
Käytiin syömässä ihana vohveli jätskillä ja kaikilla herkuilla. Siinä syödessä mielikin parani.
Ajateltiin mennä hotellille ottamaan matkan ensimmäiset päikkärit.
Nukuttiin varmaan tunti ja sitten kerättiin eväät ja ajateltiin mennä
vähän biknikille rannalle, mutta kuinkas kävikään... *uhkaavaa musiikkia*
Noh, mentiin silti. Ajateltiin että asenne ratkaisee. Niin ja ensimmäisessä kuvassa näkyy selvästi miltä näyttäisin jos minulla kasvaisi viikset...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tekevät minut iloiseksi joten kiitos vaivannäöstäsi ! :)